ATC eli Artist trading card

Vielä vähän aikaa sitten mulle täysin tuntematon juttu. Visiitillä kaverin äidin luokse näin ekaa kertaa näitä kortteja. Kaverinn äiti on tehnyt niitä jo vuosia. Kyseessä on siis taidevaihtelukortit. Niiden koko on aina sama 64mm x 89mm. Niissä voi olla mitä vaan taidetta, millä tahansa tekniikoilla toteutettuna! Sitten niitä vaihdetaan muiden kanssa ja vaan nautitaan siitä miten hienoja ne on. Se on tapa esitellä omaa taidetta ja mielikuvitusta.

Mun eka ATC sarja: Orvokit

Halusin tietenkin heti kokeilla tätä hommaa, joten tein mun ekan erän kortteja. Orvokit leikkasin kalenterista ja muut matskut kaivoin askartelulaatikosta. Mulla kun on nii hittona kaikkee askartelupaskartelu/ompelu/taiteilu juttuja ja välineitä. Oli siis helppo alottaa.

Tämä oli mun eka ATC!

Kananen

Tämän yksittäisen kanakortin tein nimenomaan kaverin äitiä varten, kun sillä on kanoi kesäsin! :3 Annoin myös yhden noista orvokeista. Toi ylimmällä rivillä keskellä oleva oli minkä se valitsi. Tuun varmasti tekemään näitä lisää! :)

The owls are not what they seem

COOPER/COOPER/COOPER

Alotettiin katsomaan Twin Peaksiä yhen kaverin ja poikaystävän kanssa. Katoin sarjan siis ekaa kertaa jo vuosia sitten, mutta huomasin nyt, että enhän mä muista tästä mitään? :D Siitäpä siis syntyi tämmöinen mysteeri pöllö. Raapustin tän eilen kun meinasin rueta nukahtamaan jo ennen kuutta ja piti tehdä jotain et pysyn hereillä lol. Käytin tähän sekä mustia tusseja, että lyijykyniä. Väritin koneella photarissa.

Ihan pihalla

Muinainen peto

Hormoonipiikityksen jälkeen (jonka käyn ottaa sairaalalla joka kk mun endometrioosiin takia) matkalla kotia kävelinkin metsäpolulle. Mieltä vaivas mitä uusi endohoitaja sanoi ohi mennen... en nyt muista miten se sen muotoili mut jotenkin että "niin kun sulla on jo kaikki mahdolliset kovat lääkitykset, että eihän tähän jää muuta mitä voisi tehdä sun hyväksi tms". 

Perse varmaan täynnä mustikantahroja...

Ennen mulle on lääkärit sanoneet, että eipä nyt vielä luovuteta, että vielä on keinoja ja konsteja mitä kokeilla. Oon sitä sitten hokenut itselleni matran tavoin... kaikki hyvin, ei tartte hätäillä, vielä on juttuja kokeiltavana...

Muutenkin nyt kun mietin nii en hirveesti välittäny siitä tyylistä millä se hoitaja mun kaa puhu. Tuli ihme pikkulapsi olo jolle lässyttetään, tekonauretaan ja hymyillään mekaanisesti, vaikka samalla puhutaan mun elämän laadusta ja masennuksesta jne.

Aarteet

Siinäpä sitten kävelin hetken metsässä poimien oksia ja kääpiä taskuissa. Asia ei murehtimalla muutu, mutta silti aina itkettää. En haluu enää puhuu jollekkin uudelle lääkärille, tai hoitajalle. Selitellä ja käydä läpi samoi paskoi juttui.