30.7.2023

ūüíźūüĆĆūüíú

Kosminen kuvitelma - 33cm x 41cm, akryylimaalit kanvasille, 2019

Tykkään aina maalata, kristalleja, kukkia ja avaruutta. Miksi ei siis kaikkia näitä keskenään. Saman tyylisiä/henkisiä olen tehnyt muulloinkin. Nämä kaksi tuli nyt ainakin mieleen, jotka löytyy täältä blogista: CLICK! CLICK!. Kuten asiaan kuuluu, en ole muistanut ottaa kaikista mun tekemistä töistä edes kuvia, saati näyttää niitä netissä.

Tää taitaa olla yksi mun lemppari omista tauluista. Mulla on aika harvassa omat teokset joista vielä tykkään. En tiedä miksi en ole ottanut siitä aiemmin kuvaa ja postannut sitä minnekkään. Varmaan ihan vaan just siksi, kun sillä ei ole ollut mitään paikkaa missään (niinkuin ei suurimmalla osalla mun töistä ole jotka olen itsellä pitänyt). Maalasin tämän 2019, jolloin suurinosa mun tauluista on tosiaan syntynyt. 2019 ja 2020 alkuvuosi on tähän menessä ollut mun tuotteliainta aikaa ja silloin luulin, että siitä käynnistyisi oikein kunnolla jotain... joku sellanen ns vakavissaan oman taiteen tekeminen fanart piirtelyn sijaan. No eipä käynnistynyt, kun 2020 oli sitten lopulta mun elämäni hirveintä aikaa. Sitä seurasi muutto kaksi kertaa ja kaikki mun tavarat on olleet siellä sun täällä. Taiteen tekemisille on edelleenkin vähän tilaa, mutta mun välineillä on nyt joku vakituinen paikka ja taulujakin on helpompi/turvallisempi säilyttää. Oon nyt yrittänyt siis parhaani käynnistää uudestaan tuotteliaampaa taiteilua. Se on ollut aika saakelin nihkeetä terveys syistä. Työhuone omassa kodissa tekisi hyvää. Sellasta tuskin tulee mulla olemaan moneen vuoteen... jos koskaan.


Tällä hetkellä toi taulu majailee mun tietokoneen yläpuolella kahden muun mun taulun kanssa. Niiden olisi tarkoitus tosta siirtyä joskus makkarissa sängynpäädyn yläpuolelle. Sitten hyllyyn tulee tilaa muille jutuille. Mulla on niin paljon kaikkea mahdollista tilpehööriä, että koko hylly varmaan tulee ihan järkyttävän täyteen. Nyt en ole siihen paljoa laittanut, kun olen halunnut että taulut kuitenkin näkyy osittain.


Oikealta vasemmalle: 

Unikkojen unelmaa - 30,5cm x 40,5cm, akryylimaalit kanvasille, 2019

Kuvotus - A3, akryylimaalit pahville, 2019

Kosminen kuvitelma - 33cm x 41cm, akryylimaalit kanvasille, 2019

En ole n√§ytt√§nyt aiemmin my√∂sk√§√§n noita kahta muuta taulua t√§√§ll√§ blogissa. Instagrammissa olen ehk√§ jotain vilauttanut. En ole nyt ihan varma. Mun taide insta on @saararoineart ja mun muu instagram on @saastapallo. Yrit√§n jossain vaiheessa ottaa paremmat kuvat noista ja n√§ytt√§√§ ne.

Sain viime talvena kehystetty√§ tuon keskimm√§isen taulun. Se oli mun syntt√§rilahjatoive. √Ąiti ja t√§ti maksoi kehyst√§misen. Iso kiitos siit√§! ūüíē Mulle merkitsee aina tosi paljon, kun saan jonkun mun ty√∂n kehystetty√§. Suurinosa mun tauluista/taiteesta on aina ilman kehyksi√§. Ellei ne ole paperille tehtyj√§ t√∂it√§, jotka olen itse laittanut joihinkin kaupasta saataviin halpoihin kehyksiin. Ei sill√§, ett√§ asialla niin v√§li√§ olisi... mutta kyll√§ tuntuu hyv√§lt√§, kun saa vied√§ oman ty√∂n kunnon kehyst√§m√∂√∂n ja valita kehykset siell√§ monista vaihtoehdoista jne. Eik√§ kaikkia t√∂it√§ tarvitse kehyst√§√§. Kaikkien ei todellakaan kuulu edes p√§√§ty√§ sein√§lle! S√§ilyt√§n massiivista m√§√§r√§√§ omaa taidetta kansioissa. Ison osan tauluista on ottanut luonnollisesti vastaan √§iti ja t√§ti. Ne on niill√§ sitten n√§ytill√§. T√§ti varsinkin on kehyst√§nyt monta mun t√∂ist√§. Niill√§ on joitakin mun todella vanhoja juttuja esill√§. Tyyliin 2005 tehtyj√§. Itse olen saanut kehystetty√§ vain kolme mun tauluista. Raha ei tuntuisi ikin√§ riitt√§v√§n t√§ll√§seen. Kaksi kehystin √§iti√§ varten. Eli mulla on tasan toi yksi sitten itsell√§. Noooh... pit√§√§ taas pyyt√§√§ syntt√§rilahjaksi, ett√§ joku taulu saa kehykset ūüėā

27.7.2023

Tämä pöllö näkee sinut

 
Y√∂n n√§kij√§ - 30cm x 40cm, akryylimaalit kanvasille, 2023

Uskomatonta. Maalasin jotain aivan uutta ja sain sen tämän vuoden sisällä valmiiksi. Lupasin nyt itselleni, etten alota enää mitään uusia projekteja, ennekuin kaikki vanhat taulut on valmiita. Keskeneräisiä on jäljellä neljä. Vanhin niistä on alotettu jo 2019. Sain kaksi muutakin tehtyä justiinsa, mutten paljasta niitä nyt vielä tässä.

Tykk√§√§n hirveesti maalata ja piirt√§√§ p√∂ll√∂j√§. Kuten oon jo aiemmin tokaissut, ne on mulle tosi mystisi√§ ja kauniita. Mietin my√∂s aina Twin Peaks:si√§ kun taiteilen p√∂ll√∂j√§. P√∂ll√∂t eiv√§t ole sit√§ milt√§ n√§ytt√§v√§t... Yritin saada t√§h√§nkin semmosta jotain j√§nnyytt√§. Halusin, ett√§ noi silm√§t ois v√§h√§n oudot ja niinkuin niist√§ heijastuis valo. En tii√§ mit√§ noi pallerot on...  Valo pilkkuja? P√∂lypalleroita? Tulik√§rp√§si√§? Henkiolentoja? Ehk√§ se on vaan joku semmonen bokeh efekti.

Tässä on linkit mun muihin pöllö teoksiin täällä blogissa:

CLICK!

CLICK!

CLICK!

23.7.2023

Blogin tulevaisuus

Alotin t√§n blogin kirjottamisen 2016. Ensimm√§inen postaus syntyi 15.6.2016. T√§m√§ on itseasiassa nyt 300 merkint√§ jonka olen t√§nne kirjoittanut. Jippii ūüėźūüéČ Niist√§ 300 merkinn√§st√§ julkisia on nyt 209 ja arkistoituja 91. Luonnoksia ei en√§√§ ole. Kommentteja olen saanut bloggerin mukaan 248. Mietin vaan onko siin√§ mukana my√∂s mun omat vastaukset? Oon k√§ytt√§nyt t√§t√§ blogia milloin mihinkin mun tarpeisiin ja se on palvellut mua hyvin.

Oon nyt jonkun aikaa jo käyny läpi sellasta vaihetta jossa vetäydyn enemmän... mutta mulla on samaan aikaa edelleenkin tarve purkaa itseäni ja jakaa asioita. Se tuntuu kuitenkin jotenkin vastenmieliseltä. En tiiä. Tää on hyvin ristiriitainen juttu nyt mulle. Ehkä siksi, etten luota enää ihmisiin... tai siksi, etten jotenkin kuitenkaan näe enää mitään pointtia jakaa montakaan asiaa mun henkilökohtaisesta elämästä, tai tunteista. Varsinkaan mun rehellisistä tunteista ja ajatuksista. Olen siis miettinyt mitä haluan tälle blogille tehdä. Mihin tätä enää käytän ja mitä tänne jaan.

Päätin ensimmäiseksi arkistoida vanhoja merkintöjä. Sellaisia missä käsittelen mun tunteita, ajatuksia, mielipiteitä ja vaikeita elämän kuvioita. En halua enää jättää näkyviin montakaan asiaa mun ns. entisestä elämästä. Ne ei enää tuota mulle iloa, tai kerro sellasta tarinaa musta itsestäni, jonka tahtoisin jakaa. Haluun vaan mennä eteenpäin ja jättää asiat taakse.

Mitä sitten tänne enää laittaisin? Enimmäkseen haluaisin kai näyttää mun taidetta. Se tuntuisi olevan niitä harvoja asioita mussa itsessäni joista edelleenkin välitän. Mulla on kuitenkin tällä hetkellä hyvin huono olla monella tapaa... joten saan aikaiseksi hyvin vähän. Ei ole paljoa mitä siis näyttää. Siitä huolimatta en halua kuitenkaan "langeta" purkamaan itseäni tänne jollain muulla tapaa. Oon mielummin kai sitten hiljaa. Pyrin jotenkin luomaan jotain visuaalista.

Kuulumisia saatan jakaa jos teen jotain omasta mielestä mukavaa... jos siis jaksan ja se ei tunnu massiiviselta projeltilta. Kävin Japanissa vuoden alussa. Vietin siellä avopuolison Mikon kanssa 3 kuukautta. Oli paras ja ihanin matka jolla olen koskaan ollut. Siitä kertominen on kuitenkin tällä hetkellä ihan liikaa mulle. Kynnys on nyt liian korkea. Kuvia tuli otettua tuhansia ja niiden läpikäyminen tuntuu liian työläältä. Vaikka kuvien katselu itsessään on ihanaa, kun niistä näkyy mitä tuli tehtyä ja kuinka paljon nautin kaikesta. Tulen super iloiseksi ja kiitolliseksi kun muistelen reissua. Ehkä sitten joskus... ehkä ei. Reissua varjostaa myös mun fyysinen ja henkinen vointi. Se kun aina rajoittaa mun tekemisiä.

No ja mun terveydestä puhuminen täällä. Kuten mun monesta aikasemmasta merkinnästä on käynyt ilmi: oon ikäväkyllä monella tapaa kroonisesti sairas. Kärsin jatkuvista kivuista jne. Oon puhunut ja kertonut asioista paljon. Niin paljon, että siitä itsestäänkin on lopulta tullut taakka. En pysty enää elämään uudestaan mun sairaushistoriaa. Siihen liittyy jo liikaa traumoja, eikä niiden kohtaaminen auta mua. Jätän asian tähän. Mun taiteessa kyllä silti näkyy mun moninainen sairastaminen ja voin sitä kautta jotain asiaan liittyvää jakaa lyhyesti.

Eli... pyrin tulevaisuudessa jakamaan tänne lähinnä mun taidetta. Toivottavasti saan sitä vaan tehtyä. Mulla on tällä hetkellä monta maalausta kesken ja vaikeuksia saada niitä valmiiksi. Alotan aina jotain uutta hetkellisestä inspirastiosta... mutta se lopahtaa hyvin nopeasti. Jotkut maalaukset olen alottanut jo monta vuotta sitten... Toivottavasti jonkun edes saisin valmiiksi.

16.3.2023

ADHD diagnoosi

Oon jo vuosia tiennyt, tai edes aavistanut, että mulla mahdollisesti vois olla ADHD. Oon pitänyt itseäni aina tosi tyhmänä, hitaana ja huolimattomana. Keskittyminen, oppiminen ja muistaminen on tuottanu mulle isoja ongelmia.



Lapsena olin super ylivilkas ja pitkälle teini-ikäänkin levoton. Jäin ala-asteen ekalla luokalle muunmuassa. Koulu konseptina oli mun mielestä järjetön ja halusin vaan leikkiä ja tehdä mun omii juttuja.

Tunteiden säätelyssä ja käsittelyssä on ollut ongelmia ja on edelleenkin. Otan asioita hyvin henkilökohtaisesti. Kaikki tuntuu ns pahalta ja menee silleen ihon alle. Vaikka tiedostan tämän oon tosi herkkä ja jään pyörittelemään negatiivisiä tunteita. Toki mulla on se PTSD diagnoosi myös, joka ruokkii tätä käytöstä.



Teininä ja vielä noin 25 vuotiaanakin mulla oli paljon agressiivisuutta, tarvetta hyökätä, puolustella, selitellä ja päällepäsmäröidä. Työnsin ainakin yhden ystävän vahingossa pois omalla käytöksellä, kun keskityin vain omiin tunteisiin ja tarpeisiin, sensijaan että oisin hahmottanu kokonaisuuden. En osannut kuunnella. Oli kiire tuntee omii juttui ja ne otti vallan.

Tein myös paljon sitä, että yli jaoin omia juttujani kun olin innoissani, tai muuten kiihkoissani. Unohdin kysyä mitä muille kuuluu, kun info dumppasin vaan omii juttui. En oo osannu "lukee huonetta". Oon myös innostuksissani ollut hyvin äänekäs ja nauranut tosi lujaa jne. Paikasta ja tilanteesta huolimatta siis. Eli semmonen yleinen tilanteentaju on puuttunut ja myös ympäristön havannointi on täysin hukassa. Ennen en näitä ees tajunnut (tai en vaan välittänyt), mutta nykyään on aina se tunne, että ähhh puhuin liikaa... olin ärsyttävä... oisinpa kuunnellu vaa ja ollu hiljaa... miksi mä sanoin ton... Kaipaan kaikenkaikkiaan kontrollia mun käytökseen.



Ala-asteella ja yläasteella sain koko ajan opettajilta palautetta siitä, miten en kuunnellut tunnilla, en keskittynyt, olin poissaoleva, häiriköin ja vaan piirtelin mun vihkoihin. Kukaan ei kuitenkaan koskaan tarjonnut apua, tukiopetusta, tai painottanut mun vanhemmille selkeästi, että olisi isompi ongelma. Tähän vaikutti suuresti se, että selviydyin läksyistä ja kokeista ihan hyvin, tai jopa oikein hyvin jos aine kiinnosti. Kotona mun vanhemmat nimittäin vahti, että tein läksyt ja opetti mulle ne jutut mitä en koulussa ikinä oppinut. Mulle pidettiin omia "kotitenttejä" kokeita varten, tehtiin ekstra tehtävii ja kuulusteltiin menikö asiat perille. Usein kokeisiin luettiin yhdessä niin kovasti, että itkin. Matikantehtävii tein aina itkukurkussa. Koko peruskoulun luin kokeisiin sillä mielellä, että niistä pitää saada hyviä arvosanoja, mutta mitään ei jäänyt päähän. En opiskellut osaakseni mitään, ainoastaan suoriutuakseni. En osaa vieläkään laskea kunnolla. Päässä en ollenkaan. Ilman mun perheen tukea olisin epäonnistunut täysin.

Aikuisena pyysin koko ajan amiskassa opettajilta apua kun en ymmärtäny, tai luokkakavereilta. Usein meillä ei edes ollut opettajia läsnä tunnilla ja tehtiin annettuja tehtäviä itsenäisesti. Se oli tosi perseestä. Tuntuu siltä ettei niiltäkään ajoilta ole jäänyt päähän paljon mitään, kun en ole niitä taitoja käyttänyt arjessa. Ainoa millä muistan ja opin on toisto. Toisto, toisto, toisto! Jatkuva muistuttelu ja ruoskinta. Siinä se. Eli kaikkia opittuja taitoja pitäisi käyttää aktiivisesti vuosia joka päivä, että mä voisin ne muistaa ja osata. Mun lyhytaikainen muisti ei toimi ollenkaan. Tän takia unohdan esim joskus kokonaan sen mitä oon tehnyt eilen. Tarviin visuaalisia muistutuksia ja virikkeitä, jotta voin palauttaa asioita mieleen. Siksi otan paljon kuvia ja pidän erinäisiä päiväkirjoja. Tää blogi on auttanu mua paljon.

Eli joo asioita ei toki helpota, etten koskaan kunnolla päätynyt työelämään, kun oon sairastellut kroonisesti monella tapaa.

Lapsuuden jälkeen seurustelin 15 vuotta saman partnerin kanssa, joka toimi mun ektra aivoina ja hoiti lähes kaiken mun puolesta. Turvauduin niin paljon exään, että musta tuli muutenkin hyvin uusavuton. En edes yrittänyt ylläpitää mun muistia kun se oli/on niin saatanan vaikeeta. Oon nyt sitten pari vuotta yrittänyt opetella uusia tapoja muistuttaa itseäni, keskittyä ja oppia asioita. Ollut ihan hirveetä nyt vasta kehittää kunnon työkaluja ongelmiin jotka on ollu mulla lapsesta asti. Pakko yrittää, kun tääkin on asia joka ei tuu koskaan menemään pois.



On niin paljon asioita joita oon saanu kuulla jatkuvasti mun oireilun takia, vaikka en tehnyt niitä tahallaan, enkä voinut sille mitään, tai saati tajunnut tekeväni mitään/jotain. Monet näistä on tullu juurikin mun exältä ja ne satuttaa mua nyt jälkikäteen ikävästi. Toki ymmärränhän mä sen, että exä oli mua kaikista lähinnä ja mun kanssa niin hirveen pitkään, että ei oo sinäänsä ihme et mun toistuvat adhd "toljailut" ärsytti sitä... kunpa vaan oltas älytty, että kyse on jostain isommasta ja oltas tehty asialle jotain...


"Saara-teen yhden asian päivässä-Roine".

Kuulin t√§t√§ niin usein ja sen oli tarkotus olla hauska vitsi... mutta ei se oikeen ollut, vaikka yritin nauraa mukana. ADHD paralyze on tila jossa teht√§vien asioiden m√§√§r√§ voi esimerkiksi olla halvaannuttava. My√∂skin v√§lill√§ t√§ysin mahdotonta keskitty√§ kuin yhteen asiaan kerralla. Se tarkottaa my√∂s yhteen asiaan p√§iv√§ss√§. Teht√§vist√§ toipuminen voi vied√§ aikaa. Aina kun mulla on joku sovittu l√§√§k√§rinaika esimerkiksi koko mun p√§iv√§ on vaan siihen tsemppaamista ja keskittymist√§. En muuten pysty olemaan yht√§√§n paikanp√§√§ll√§ siell√§ tapaamisessa. Mun on pakko valmistella itse√§ni. Sitten kun se on ohi j√§√§n pitk√§ksi aikaa analysoimaan mit√§ siell√§ k√§ynnill√§ tapahtu ja milt√§ tuntu. My√∂skin ADHD aivot toimii sill√§ perusteella, ett√§ mik√§ milloinkin on mielenkiintosta. Jos joku teht√§v√§ ei oikeesti tuota yht√§√§n dopamiini√§, niin sen tekeminen on tosi vaikeeta. Usein senk√§√§n j√§lkeen kun oon suorittanut jotain, en saa mit√§√§n hyv√§√§ mielt√§ siit√§, ett√§ oon tehnyt "hyv√§√§ ty√∂t√§". Kun teen asioita v√§kisin, koska ne pit√§√§ tehd√§, niin koko ajan mun p√§√§ss√§ huutaa et EI EI EI T√Ą√Ą TUNTUU V√Ą√ĄR√ĄLLE M√Ą HALUUN POIS JA MIETI TOTA TOISTA JUTTUU!!





"Miksi et vastaa sun viesteihin, kun et kerta oo ees ns. kiireinen?"

Jos katon mun puhelimesta viestejä keskenkaiken jonkun muun tekemisen, en pysty enää palaamaan siihen juttuun mitä tein. Tipun kokonaan kärryiltä. Hetkellinen motivaatio voi kadota myös kokonaan. Ei enää kiinnosta ja luovutan. Laitoin puhelimen esim pois sillon kun maalasin, koska muuten mun hyvä flow katkes. En muuten saa ollenkaan tehtyä. Tiiän, että jos jollakulla on oikeesti hätä, tai kiirellistä asiaa, niin ne voi soittaa. En pystys muuten ikinä tekee mitään kunnolla, tai loppuun asti. Tästä vittuilu sattu tosi pahasti. Haluun olla paikanpäällä ees jossain mahdollisimman kokonaan, enkä poukkoilla. Kännykkässä olevat viestit on ihan kuin toinen maailma mihin teleporttaan kun luen viestei, tai vaikka selaan somee. Kaikki mitä tein ennen sitä katoaa. Myös hyperfocus on asia mikä kontrolloi mua vahvasti. Nykyään mulla ei edes ole semmosia ja mikään ei innosta, tai kiinnosta. En harrasta yksinollessa mitään oikeen. En ees pelaa videopelejä enää. Makaan vaan ja doomscrollaan puhelimella jotain paskaa. Katon jotain lyhyitä videoita Youtubesta mihin mun keskittymiskyky ehkä riittää... että nyt kyllä vastaan sit viesteihin aikalailla heti, kun ei mulla ole yleensä mitään muuta sisältöö elämässä, joka "harhauttas".

"Mä just sanoin tän sulle. Mitä et tajunnu? Miksi et taaskaan muista ja miksi muistat väärin? Yrittäisit ees kuunnella. Mitä, etkö kuullu muka?!" Jne.

Sigh. En pysty aina keskittyy, tai sisäistämään kaikkee. Tarviin tarkennusta, tai toistoo.



"Etkö sä ikinä tajuu mitkä jutut kirjotetaan yhteen?"

En hahmota asioita samalla tavalla. En muista. Epäröin, vaikka tietäisin, kun en luota enää itteeni.



"Miksi sä huudat? Miksi puhut niin kovaanääneen? Voitko olla hiljempaa! Rauhotu!"

Innostuneena korotan ääntä ja tulee puheripuli. Tunnen mielihyvää voimakkaasti, siinä missä surua ja vihaakin (itseasiassa vihaa tunnen hyvin harvoin ja en niin voimakkaasti. Sen korvaa aina vaan pettymys ja syvä surun tunne). Tottakai ilmaisen sitä sitten räiskyvästi. Ne hyperfocus jutut ja pienetkin mielenkiinnonkohteet voi tehdä sen, että oon äänekäs... koska olin sillä hetkellä onnellinen ja mun aivot eritti paljon mielihyvähormooneja, mitä en yleensä saa normaalisti asioista. Jos lyttäät mua sillä hetkellä, niin se tekee paljon vahinkoo. Monet ADHD ihmiset opettelee olemaan reakoimatta asioihin enää innolla tän takia. Mä oon yksi niistä. Lopulta en saa mielihyvää enää niistä asioista, jotka sitä ennen tuotti. Sama kuin lyttäis lasta joka innoissaan selittää jostain sen jutusta. Yritän nykyään nauraakkin vähemmän, kun mulla on "ärsyttävä ja äänekäs nauru". Mua on pilkattu mun naurusta jo lapsena. Sen on tehnyt mulle muunmuassa aikuinen perheenjäsen, joka matki mun naurua. "Hähähä... tolta sä kuulostat!" Kukaan ei tykkää siitä, että niitä käsketään rauhottuu, saati jos on innoissaan oleva lapsi. Eikä se ikinä loppunu siihen. Ihan yhtälailla teininä ja aikuisena oon jatkuvasti saanu kuulla et joku hyssyttelee mua kun innostun. Enkä mä oo todellakaan kokoajan huutamassa, tai muuten riehumassa??? Ehkä musta on tosiaan tullu super herkkä tälle tietylle asialle, kun kuulin sitä jo niin paljon lapsena. No lopputulos on se, että peittelen mun tunteita ja yritän ilmasta niitä koko ajan vähemmän.

"Sä et oo ainut ihminen maailmassa! Et oo mikään maailmannapa!"

Tän on sanonu mulle muunmuassa entinen työkaveri jolle yritin vaan jutella töissä. En ymmärtänyt miksi se ei katsonut mua päin kun puhuin sille, tai noteerannut mua. Kun kysyin tästä, niin tässä oli mun vastaus. Olin ilmeisesti tän tyypin mielestä ärsyttävä. Olin myös vaan huolissani kyseisestä työkaverista, kun sillä oli uniongelmii ja muuta. Yritin vaan jotenkin olla siinä sen kanssa... Mä en ole tahallani koko ajan äänessä. Ei ole tarkotus hukuttaa muita puhumalla ja haluun antaa kaikille tilaa ja suunvuoron. En haluu olla röyhkee, tai keskeyttää. En vaan välillä tajua miltä vaikutan muille. En aina osaa ilmaista itseäni sopivasti, tai hillitysti.



"Mistä mä milloinkin tiiän mikä harmiton juttu sua satuttaa!?"

Mä en kyllä ees sano tähän mitään... muuta kuin, että vika ei oo aina mussa, vaikka mulla ADHD onkin ja muita ongelmia.

Yritin aina selittää, mutta usein en ees tiennyt mikä mulla itselläni oli tarkemmin hätänä, niin se oli hankalaa. Tai en tiennyt, mikä sen kaiken aiheuttaa. Enkä osannut pukee mun tuntemuksia sanoiksi. En tienny miten voisin välittää selkeesti muille sen mitä mun sisällä tapahtuu. Nyt kun oon saanut varmistuksen tästä ja diagnoosin, voin käsitellä asioita eritavalla. Löytää ehkä jotain mikä auttaa. Pelkästään jo se, että tiiän mistä joku mun käytöksessä johtuu, auttaa mua. Oon enemmän tietonen kun teen asioita. Voin lukee aiheesta silleen, että yritän soveltaa juttuja mun arkeen. On vertaistukea ja jotain mihin viitata kun puhuu asioista. Yritän päästää irti siitä ajattelutavasta, että oon jotenkin tyhmä. Mun aivot toimii eritavalla, mutta se ei tarkoita, että oon ihan toivoton tapaus.



On vaikee olla olematta katkera siitä, ettei ole saanut tähän apua aiemmin. Ettei ole tarjottu esim kouluissa mitään apua... ja ettei vanhemmat ole ees tajunneet, vaikka niin usein puhuttiin siitä kuinka ylivilkas oon. Miten niin pitkänajan seurustelukumppanikaan ei koskaan tajunnut kunnolla ja suuttu usein mulle, kun en esim muistanut. Kaikki itseinho ja toivottomuus mitä tästä on kehittynyt.

Sekin, ett√§ en koskaan kirjottanut t√§nne, tai kertonut miss√§√§n julkisesti, ett√§ ep√§ilin, ett√§ mulla on ADHD... Kun mit√§ jos ei olekkaan ja sekin on mun joku tyhm√§ luulo... vaikka tiesin ihan tarkkaan, kun kaikki ne oireet menee t√§ysin yksyhteen omien kanssa. No nyt mut on validisoitu (lol ūüėā) ja voin vaan ty√∂st√§√§ t√§t√§ juttua rauhassa. Jos joku en√§√§ vittuilee, niin en ota sit√§ vastaan. Keskityn itteeni ja mun el√§m√§nlaadun parantamiseen. Haluun varsinkin olla se versio itsest√§ni tulevaisuudessa, joka ei tunne tarvetta selitell√§ itse√§√§n loputtomiin muille. Jos ei mennyt perille v√§hemm√§ll√§, niin mun ei tarvii h√§diss√§√§n yritt√§√§ saada jokaista ymm√§rt√§m√§√§n mua t√§ysin. Fuck that. Ei oo muutenkaan mun vastuu sivist√§√§ kaikkia taas jostain. Lue itse asiasta, ett√§ ymm√§rr√§t paremmin muita ihmisi√§. Jos ei kiinnosta ymm√§rt√§√§ mua nii painu vittuun. Siin√§ kaikki.

Että vaikka paria asiaan liittyvää termiä tässä käytin, kun kuvasin mun omaa käytöstä, nii en todellakaan kirjota mitään esseetä siitä mikä ADHD on ja mitä siihen kuuluu. Halusin vaan todeta, että sain tän diagnoosin ja vähän jakaa mun omaa kokemusta taas. Tuun asiasta mainitsemaan tulevaisuudessakin ainakin ohimennen. Tein tälle oman tägin myös.

30.11.2022

En kuuntele musiikkia

Nyt taas kun kaikilta tulee Spotifyn vuosittaisia yhteenvetoja... mä en tosiaan kuuntele oikeastaan ikinä musiikkia.

Mulla ei ole mit√§√§n muuta syyt√§ musiikin kuuntelemattomuuten kuin se, ett√§ EN VOI KESKITTY√Ą! Mulla alkaa heti tunkee mieleen mun el√§m√§n hirveimpi√§ hetki√§ ja kauhukuvia kun yrit√§n vaan chillata ja kuunnella musiikkia. Ihan sama mit√§ musiikkia. Se ei harhauta mua tarpeeksi. Mun pit√§√§ pit√§√§ itteni ja mun ajatukset kiireisin√§ koko ajan.

Kun kuuntelen musiikkia se tapahtuu yleensä kun istun auton kyydissä ja poikaystävä ajaa. Sillon me kuunnellaan kaikkea sekalaista hauskaa mitä ollaan yhdessä koottu soittimelle. Ei mitään tiettyä, genreä, artistia, bändiä, tai kokonaista levyä. Siellä voi olla mitä vaan Pikkukakkosen teemasta, Britney Spearsiin ja vaikka Ensiferumiin emt.

Joskus tietty kuulen jotain random biisejä, kun käyn jossain missä on radio päällä, tai jos oon just seurassa ja kuunnellaan ns yhdessä musiikkia... tai kun joku on silleen et "hei kuuntele tää biisi". Mietin tässä nyt kuitenkin enemmän sitä, etten yksin kuuntele musiikkia omaksi viihdykkeeksi ja miksi en.

Musiikin sijasta mä kuuntelen koko ajan (ja tarkotan oikeesti koko vitun ajan) jotain podcastia, äänikirjoja ja muuta vastaavaa. Samalla sitten multipaskaan siinä jotain, ellen yritä nukahtaa. Eli voin esim samalla, maalata, laittaa ruokaa, olla suihkussa, meikata, siivota jne. Mä en voi sietää olla hetkeäkään hiljaisuudessa. Hajoan ihan täysin.

Mulla on äärimmäisen vaikeita nukahtamis ongelmia. Uni tulee yleensä vasta kun olen lopen nääntynyt joskus 3-5 välillä. Kun yritän rauhottua ja nukahtaa makaan silmät kiinni liikkumatta ja kuuntelen äänikirjoja. En välitä jos tarina jää kesken, kunhan vaan saisin unta ja rauhan. Sit kun vihdoin nukahdan näen lähes joka yö painajaisia.

 Jos en tee tota kuuntelu ja multipaskausta, katson videoita, sarjoja, elokuvia, tai pelaan. N√§m√§ siis aktiviteetteja kun olen yksin. Saatan my√∂s stimuloida mun paskoi PTSD, ADHD aivoja sill√§, ett√§ selaan k√§nnyy ja kuuntelen samalla jotain.

Kaikki mitä yleensä siis sivukorvalla kuuntelen tulee Youtuben kautta. En oikeastaan käytä tällä hetkellä muita platformeja mun kuuntelu viihteen saamiseen. Mulla on siellä lukuisia lemppareita joiden kanavien välillä hypin ja kyttään millon tulee jotain uutta.

Mun lemppari juttuja kuunnella on kauhutarinat, true crime, dokumentit ja muutenkin oudot informatiiviset videot ja deep dive jutut. Tietty jos tykk√§√§n jostain youtubettajasta itsest√§√§n, niin ihan sama mit√§ silt√§ tulee, niin kuuntelen/katson sit sen. Katon paljon asioita jotka liittyy my√∂s mun omiin nostalgian tunteisiin. Oon my√∂s kiinnostunut jos kukaan kaveri ikin√§ suosittelee jotain tubettajaa/kanavaa. Mulla on ihan liikaa aikaa, niin t√§ll√§st√§ viihdykett√§/harhautusta ei voi olla ikin√§ liikaa ūüėÖūüôĀ Kaikki mit√§ seuraan on aina englanniksi. En yleens√§ seuraa suomalaisia tubettajia, striimaajia, tai kuuntele suomalaisia √§√§nikirjoja. Poikkeuksia toki on. Mutta yleisesti mik√§√§n mik√§ on suomeksi, ei hirveesti j√§√§ mun kestosuosikiksi.

Että jooh... Mun "musiikkimaku" on aikalailla sama kuin teini-ikäisenä. Lempi bändit on edelleenkin: Viikate, Black Sabbath, Nightwish, In flames, Nirvana... Joskus oon kuunnellu myös mun lemppari pelien OST:eja. Niitä on ollut ehkä helpompi kuunnella kun voi sitten kuvitella itsensä sinne pelimaailmaan jotenkin. Se on jonkunlainen vahvempi escapismin muoto kai mulle ja voi sen takia onnistua paremmin. Tuskin nykyään tosin.

En pysty varsinkaan keskittym√§√§n uuden musiikin l√∂yt√§miseen. T√§√§ tekee mut my√∂s v√§lill√§ aika surulliseksi. Kyll√§ m√§kin haluisin kuunnella musiikkia, mutta siit√§ ei oikeen tule mit√§√§n. En saa sielunrauhaa, tai saa kiinni siit√§ jutusta kunnolla. 

En ymm√§rr√§ mit√§√§n musiikkigenreist√§ my√∂sk√§√§n. En erota niit√§ toisistaan ja en muista niiden nimi√§. En ylip√§√§t√§√§n muista artistien, levyjen, tai biisien nimi√§... taas yksi juttu mit√§ mun paskat vammaset aivot ei muista ja se rajottaa mun toimintaa. 

Tuntuu, että oon tän jutun kanssa ihan yksin ja oikeesti kaikki kuuntelee ees jotain musiikkia??? Mä en... Kukaan ei ymmärrä. Muistan kun exä joskus tästä sanoi jotain ikävääkin... eikä voinut ymmärtää mikä tää mun juttu on. En mäkään tätä pitkään tajunnu, tai sen enempää ees miettinyt.

23.11.2022

Poksuja


Taas vanhoja piirustuksia lajitellessa l√∂ytyi jotain mink√§ olin t√§ysin unohtanut. Skannasin ja v√§ritinp√§ sitten huvinvuoksi t√§m√§n 2018 piirretyn lineartin. En muista, ett√§ mulla olisi ollut mit√§√§n syyt√§ sillon j√§tt√§√§ t√§m√§ kesken... Bulbasaur ja sen evoluutiot on mulle edelleen yhti√§ lemppari poksuja... ja edelleenkin tykk√§√§n Pokemoneista muutenkin ūüėäūüíē


Löyty myös tälläsii Alolan Pokemon doodleja. Näille tuskin jaksan mitään tehdä. Piirsin nämä samalla kun pelasin Pokemon Sun:ia. Sillä hetkellä nämä poksut tais olla mun tiimissä. Sen jälkeen en olekkaan pokemonpeleihin koskenut... hmm pelasin mä Switchillä sen Let's Go Pikachun kyllä...

16.11.2022

Alice oli kuollut

Alice oli kuollut - A4, sekatekniikka paperille, 2021


Kaikki kieppuu

Koko elämä kuin pyörivä filmi

Kyllä, kyllä...

Hänen... Alicen kohdalla

Hän oli joutunut todelliseen käännekohtaan

Jos menet tätä polkua saat elämän

Jos tuota tietä, kaikki on aivan erilailla

Alice oli kuollut

Jos hän olisi väistellyt, sen sijaan, että kääntyi oikealle

No... tässä minä olen

Loppujen lopuksi Alice tuli aina leikkimään


Alotin taiteilemaan tätä 2021 kun törmäsin meidän talon parkkipaikalla puoliksi palaneeseen kirjan sivu aukeamaan. Se oli löytänyt tiensä siihen kun mun kodin lähellä paloi yksi tosi vanha ja iso talo. Jotenkin kummallisesti se aukeama oli siinä ja mä poimin sen. Se edesmennyt palanut kirja tuntui kertovan jotain romanssi tarinaa? Siinä oli joku selkeesti fiktiivinen hahmo nimeltä Alice, mutta muuta en sitten muistakkaan. Se ei kuitenkaan siis todellakaan ollut Alice from Wonderland, Alice. Hetkellisen inspiraation iskettyä sit leikkelin sanoja siitä sivulta ja piirsin/maalasin ton ja liimasin ne sanat tohon. Semmonen jännä juttu. Nyt päätin tän skannata ja näyttää.

Kaikki blogista l√∂ytyv√§ materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. √Ąl√§ k√§yt√§, kopio, poista vesileimaa, tai levit√§ ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pid√§tet√§√§n: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©