6.4.2022

Kurjuuden maksimointi



Eristäydyn koko ajan enemmän. Mulla on äärimmäisiä vaikeuksia pitää yhteyttä keneenkään viestittelemällä, tai soittamalla jos en näe niitä livenä ikinä. Kaikki on niin kaukana vaan jossain taka-alalla, eikä mulla riitä voimat, muisti, tai keskittymiskyky. En osaa enää edes kysyä mitä muille kuuluu, saati kertoo mitä mulle kuuluu. Vaikka tietysti välitän...

Oon nähny Jennii viimeksi Lokakuun lopussa täällä Varkaudessa. Vietettiin Halloweenia. Joulunpyhinä näin Niinaa, sen poikaystävää Akua ja Paulaa. Oltiin viimeksi nähty vuosia sitten. Näen siis kavereita pari kertaa vuodessa, jos pääsen matkustaa, tai kaverit tulee täällä käymään... näen mun lääkäreitä huomattavasti useammin kuin mun kavereita, koska eri käyntei on lähes joka viikko.

Eikä mulla ole tosiaan mitään kuulumisia mitä jakaa. En tee kirjaimellisesti mitään. Elämä koostuu siivoamisesta, ruuanlaitoista, lääkärikäynneistä ja Mikon kanssa olemisesta. Joskus nään vanhempia. En harrasta enää mitään, tai pelaa ees videopelejä itse. Kun Mikko ei ole kotona, selaan vaan kännyy sumussa, tai siivoon. Kohta ei vaan ole mitään siivottavaa jäljellä? En saa yksin mielihyvää enää mistään joten en edes yritä tehdä muuta kuin elämää ylläpitäviä asioita. Ei mulla riitä energia muuhun.

En haluu uusia kavereita. En jaksa alottaa mitään enää alusta ja jakaa itteeni kenellekkään. Ei musta ole jäljellä enää mitään. Mitään ei irtoa.

Ainoa konkreettinen päivittäinen asia mun elämässä joka tuottaa mulle mielihyvää on mun suhde Mikon kanssa. Mikään muu ei auta mua. Mietin miksi musta itsestäni ei tule mitään elämäniloa, tai halua enää? Miksi sitä saa taas vaan seurustelukumppanista ja sen seurasta? Onneksi ees tiedostan tämän niin osaan antaa toiselle omaa tilaa ja rauhaa, enkä vaan roiku siinä. Silti mun päivän paras hetki on kun Mikko tulee kotia, enkä ole enää täysin yksin itteni kanssa. Mulle riittää jos toinen on täällä asunnossa jossain.

30.3.2022

Vain iloista taidetta kiitos

Telling an artist to paint more cheery things is the equivalent of telling a person to smile more. "You look better when you smile". Just don't. Plus saying something like that implies that the art in question lacks nuances and to me it's at least a little annoying.

Se, että sanoo artistille: "sun pitäs maalata ilosempia asioita"... on vähän niinku sanois jollekulle, että niiden pitäs hymyillä enemmän. "Näytät paremmalle kun hymyilet". Kun teet näin implikoit vähintään vahingossa, että kyseinen taide ei sisällä nyansseja ja mua itseäni se vähän jopa ärsyttää. 

Taide kun ei mene mihinkään yksinkertaisiin lokeroihin tunteiden mukaan. Sama teos koskettaa eri ihmisiä eritavoilla riippumatta siitä mitä artisti itse halusi sillä ilmaista (tai halusiko ilmaista hirveemmin mitään). Muutenkin ihan oikeesti... jos mua ei nyt hymyilytä, niin en hymyile! Jos en just nyt haluu maalata yleisesti iloisiksi tulkittuja asioita (kuten kukkia), niin sitten en! 🙄 Sitäpaitsi mähän maalaan aina muunmuassa niitä kukkia?? Mitä sä höpötät? 😂

Anemone Me - A4, sekatekniikka paperille, 2022

Kuten olen jo aiemmin täällä blogissa maininnut, mä käytän taiteilua/luomista sekä asioiden purkamiseen/käsittelyyn, että rauhoittamiseen. Tuolla etusivulla on sellaset osiot heti blogin bannerin alla, kuin KUKA ja MITÄ. Kerron siellä tosiaan siitä, kuka oon, millasta taidetta harrastan ja millasta sisältöä täältä blogista löytyy. HUOM ne sivut (ja monet muut tän blogin yksityiskohdat ja tiedot) ei näy sulle jos selaat mobiilinäkymässä.

"Taasko sä piirrät noita mörköjä?". Tämän totesi mulle mun ylästeen kuvisope. Ois pitäny sillon ärhäkkänä teininä vastata tohon jotain edgyy, niinku vaikka: "joo piirrän mörköjä, kun elämä on yks vitun iso mörkö" tms? 😂 Ja ihan oikeesti mun isä kuoli niihin aikoihin, että juuh jooh sori kun piirsin jonkun synkän kuvan?? Mua on aina kiinnostanut kauhu genrenä ja kaikki siihen liittyvä, muunmuassa gore ja Halloween. Että ei se ole pelkästään sitä henkilökohtaisten menetysten ja surujen ilmaisua myöskään. Totta kai mun mieltymykset näkyy mun teoksissa. Deal with it nössö! 💀

Tuskan suikaleita - A4, sekatekniikka paperille, 2022

Riippuen siis siitä mitä milloinkin tunnen itse tarviivani, mulla toistuu muunmuassa sellaiset aiheet kuin: kasvit, kukat, puut, eläimet, avaruus, kristallit, naisen keho, suolet, veri, luut, maisemat, omakuvat, vääristymät... Eli kaikkea aika laidasta laitaan. Voisin itseasiassa tehdä erikseen sellasen merkinnän missä mietin ja näytän niitä itellä toistuvia teemoja. Ne kun on tullu vastaan monesti vuosien varrella.

Ja luen tästä ulos vielä ihan täysin sen, että oon teinistä asti piirtänyt myös sitä fanarttia. Eli ne sarjat joista tykkään ja niissä seikkailevat hahmot on myös aina ollu läsnä siinä millasta sisältöö tuotan. Pidän mun ns totisen originaaliin taiteen hyvin erillään fanartista ja suurinta osaa siitä en esim jaa täällä blogissa vaan ainoastaan Twitterissä. Että sekin vielä. Multa syntyy paljon vaikka mitä erilaista juttua... eikä vaan niitä "mörköjä"! 👾👹🤦‍♀️

17.3.2022

Plörts tässä taas mun paskat olkaa hyvä :)

"The depression starter package"

Tuntuu, että muserrun elämää ylläpitävien hommien ja velvollisuuksien alle. Eikä mulla ole tällä hetkellä edes sellasia jokapäiväisiä menoja... hävettää. En ymmärrä miten oon joskus opiskellut, huolehtinut kodin siisteydestä, omasta ulkonäöstä, omasta terveydestä, käyny kaupassa, tehny ruokaa, harrastanut juttuja, seurustellu ja nähny kavereita YHTÄAIKAISESTI.

Nykyään mulla leviää pää täysin siihen miten mun on pakko pallotella mun lukuisten terveysongelmien kanssa. Haluisin ees yhden sellasen päivän, ettei tarviis miettii mitään fyysistä olotilaa. Enkä edes pyytäisi, että oisin henkisesti mitenkään ok.

Käyn lukuisia kertoja kuukaudessa eri lääkäreillä ja on sovittuja soittoaikoja, sekä kontrolli soittoja. Verikokeita ja toimenpiteitä. Tuntuu, että oon joka viikko menossa jonnekkin hoitamaan mun terveyttä, eikä se edes pidä paikkaansa. Siltä se vaan tuntuu kun en muista mitään ja ajankäsite on niin kateissa. Ai mulla on taas joku käynti?? Öööö?

Uhraan suurimmanosan mun voimista kotitöihin ja jätän tekemättä asioita, jotka vois tuottaa mielihyvää, kuten maalaalinen. Mulla ei riitä voimia molempiin ja tiskit pitää tehdä 🤷‍♀️ Ajanmyötä asioiden harrastamiseen on muodostunut myös kynnys. Tuntuu, ettei oo kuitenkaan enää ees kivaa yrittää piirtää jotain. "Paskaa siitä vaan tulee kuitenkin" jne. Nykyään useimmiten vaan petyn siihen millasta jälkeä teen ja lopussa mietin et: "ei tää näytä mitenkään siltä mitä olin ajatellu". Sekään ei sinäänsä yllätä, kun en saa tarpeeksi toistoa, tai jaksa luonnostella ennen kuin alotan. Hyppään suoraan epätoivoisesti tekemään jos siitä sais jotain irti ja lopussa mulla on vaan kasa paskaa käsissä. Maalien ja hermojen tuhlaamista, miksi edes yrittää.

Oon nyt hoitanut jonkun puolisenvuotta mummolta jääneen omaisuuden jakoo. Asunnon myyntiä ja tavaroiden lajittelua ja myyntiä. Mun keskittymiskyky ja muisti on huonompana kuin koskaan ennen. Kärsin tosi paljon siitä miten en pysy kärryillä yksityiskohdista. Puolet asioista jotka pitäs tietää häviää mun päästä. En muista koko ajan kytätä kalenteria, sähköpostia, viestejä ja netissä myytävänä olevia tavaroita ja niistä tulevia viestejä. Jokainen päivä on suorittamista ja vaan sitä, että pyrin muistamaan kaiken. En kerkeä olemaan tyytyväinen mistään saavutuksista, tai arjen hetkistä. En ole täysin paikanpäällä ikinä ja se on raastavaa.

Mua hävettää olla näin heikko. Kaikki muut jaksaa ja suoriutuu ja pystyy. Minä en. Oon omasta mielestä täysin turhapaska ja tyhmäkin. Mikään ei toimi, eikä onnistu. Kaikki on edelleenkin vaan liikaa mulle. 

Hypin vaan jollain ihme esteradalla mun eteen tulevien rinkuloiden läpi ja suoritan. Raksi ruutuun asioista jotka piti vaan taas tehdä ja käydä läpi... asiat vaan tapahtuu, mulla ei ole mitään kontrollia ja yritän vaan pitää kaikkea kasassa.

Musta myös tuntuu, että jos sanon, etten jaksa, tai pysty niin paljastan sen, että oon huono. Tuntuu, että pilaan jotain jos kerron... että pitäis vaan esittää, ettei ole koko ajan ihan ylirasittunu, kun enhän mä oikeesti tee paljon mitään, niin miksi en sitten jaksa? Oon muita heikompi ja normi on se, että jaksaa ja suoriutuu. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä täysin. Kaikki muut pärjää. Kaikki käy töissä ja tekee vaan asioita, eikä ole hätää.

Sensijaan, että olisin tyytyväinen, että sain tehtyä asioita oon vaan rasittunu, että pitää tehdä asioita??? Eikä se oo sitä ettenkö haluis tehdä asioita, että en haluaisi tehdä yhtään mitään. Haluun tehdä ja pystyä asioihin, mutta en haluu voida pahoin, tai tuntee koko ajan, että vaan suoritan, koska pakko jaksaa ja pystyä. Haluisin vaan olla normaali ja onnellinen. Haluisin olla pirtee, enkä koko ajan nääntyny ja vaan siinä selviytymistilassa.

En tiedä enää, että mistä mikäkin asia mun yleisvoinnissa johtuu. Oon kroonisesti uupunut mun monien fyysisten ongelmien takia (sekä niiden jotka on jo diagnosoitu, että muiden mysteeri oireiden takia), mutta oon henkisestikkin jo niin riekaleina, etten tajua mitään. Tuntuu vaan, että pakkohan mulla on olla joku tosi pahasti vialla mun kehossa kun musta tuntuu tältä koko ajan ja aina. Riippumatta siitä mitä syön, miten nukun ja miten liikun oon aina lopen väsynyt. Mulla on aina sellanen olo kuin ois krapula ja/tai kuumetta. Mua pyörryttää, yököttää ja en ole mitenkään paikan päällä. Oon aina hiestä märkä ja suunnilleen tärisen. En voi keskittyä yhtään, vaikka kuinka tsemppaan. Esitän vaan että kuulin ja ymmärsin ja oon hiljaa ja yritän mennä eteen päin. 

2.3.2022

"Aurassa tuskan ja pahoinvoinnin"


Sairastaminen ja pahoinvointi on kokopäiväisesti mun työtä. Joka päivä, joka hetki. Aina ja ikuisesti.

Miten yksi ihminen voi olla näin lopussa taas... Oon ollu pahasti vilustunu nyt monta päivää (oon ollu vuoden sisään neljästi vilustunu ja yksi niistä kerroista kesti yli kuukauden). Mulla oli tänään migreeni, sekä valtaisat endometrioosikivut. 

Oon kärsiny vaikeasta jatkuvasta ripulista viime kesästä asti, eikä ole selvinnyt miksi, vaikka oon käyny kaikissa testeissä ja koko ajan lääkärillä. Oon saanu jo lähetteen Kuopioon ja odotan lisätutkimuksia siellä. Mitään kiinteää ei enää tule ulos jos en käytä tauotta imodiumia. Mulla on jo vitamiini vajeita kun mikään ei imeydy. Oon laihtunu monta kiloa. Ei vittu kiinnosta jos tämä tieto ällötti jotakuta.

Mun silmissä on ollu joku vialla syksystä asti. Niitä polttaa, kirveltää ja kutittaa koko ajan niin paljon, että se haittaa jo nukahtamista. Oon käyny silmälääkärillä monesti jo ja mitkään tipat ei ole ratkassu asiaa. On ollu antibiootteja ja kortisoonia ja perus apteekin tippoja. En ole ikinä kärsinyt esim kuivasilmäsyydestä. Ei ole ollut ikinä mitään vastaavaa, eikä tää ole mitään pientä kutinaa.

En saa enää nukuttua kunnolla yhtenäkään yönä. Nukahtaminen kestää yhdestä viiteen. Heräilen ja joka yö painajaisia.

Mun keho ihan oikeasti leviää ja ei kyllä oo henkisestikkään hyvä olla tietenkään. En voi mitenkään toipua mistään mulle tapahtuneista menetyksistä kun on tauotta fyysisesti niin huono olo, niin monella tapaa, eikä mikään auta.

Käytän järkyttävän ison osan mun vähäsistä tukirahoista lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin... (olen selvittänyt kaikki tuet mihin olen oikeutettu ja miten lääkkeet korvataan jne.)

Mulla ei ole ketään kavereita missä asun, ei töitä, eikä opiskelupaikkaa. Mulla ei ole enää mitään mitä voisin tehdä. Jos mulla ei olisi poikaystävää, äitiä ja tätiä, niin olisin ihan yksin joka päivä tän kaiken kansan. Pelkään, että olen mun rakkaimmille liian iso taakka. Yritän koko ajan parhaani, mutta mikään ei hellitä ja mun kivut väkisinkin heijastuu mun käytökseen. Plus tietenkin kaikki muu mitä on vaan tapahtunu.

Pelkään, että menetän kohta taas jotain korvaamatonta ja oon entistä tyhjempi. Tuntuu, ettei mulle jää enää mitään.

11.1.2022

2021 fanart part 4/4

Jep jep perus varotukset, eli jos NSFW fanartti ei kiinnosta, niin skippaa tämä merkintä

Tässä loput näistä mun viime vuoden piirustuksista. Oon piirtäny huomattavasti vähemmän tällästä, kuin aikasempina vuosina (siis sen jälkeen kun alotin ehkä 2013 fanarttia "kunnolla" piirtämään ja jonnekkin postaamaan). 2020 kaikista vähiten ikinä ja 2021 myös hyvin nihkeästi. Lähinnä kun ei ole nyt ollut mahdollisuutta siihen digitaalliseen värittämiseen ja koska oon halunnu keskittyä enemmän mun originaaliin vakavampaan taiteeseen. Oon tarvinnu purkaa mun elämää totisemmalla tavalla, niin fanipiirtelyt on jääny. Tietenkin tällänen itselle täysin "hupipiirtely" on tärkeää ja erittäin viihdyttävää, ei siinä.

It's called fashion bitch 💁‍♀️ look it up

Trick or treat... or both? 😂🎃

Twitterissä sattu olemaan semmonen yhen mun tutun järjestämä October piirustushaaste. Samalla idealla kuin yleensäkkin inktober jutut, mutta Dragon Ball Z aiheinen ja ei ollut väliä millä tekniikalla ylipäätään toteutti. Eli tarkotus oli piirtää Namekialaisiin liittyviä juttuja. Piccolo kun nyt vaan on mun lemppari DBZ hahmo ja "Namek-rotua", niin piirsin nuo kaksi ekaa. Toinen kuulu sellaseen fashion/clothing kategoriaan ja toinen oli holidays/seasonal.



Sit oli tällänen ihme pyllistely meemi johon hyppäsin myös mukaan 😂😅 En jaksa selittää tämän alkuperää, mutta jos kiinnostaa niin jutun löytää hakemalla: Jack o pose. Itse toki päätin vetää vielä enemmän överiksi ja piirtää Piccolon ilman vaatteita tähän, koska miksipä ei.

Siinäpä ne sitten oli. Sori jos et tykkää tälläsestä sisällöstä, mutta meen ite sillä mielellä, että en hirveesti arvosta sensuuria kun on kyse fiktiivisten piirroshahmojen alastomuudesta jne. 🤷‍♀️ Piirrän sekä kilttiä, että tuhmaa fanarttia, enkä välitä mitä muut on asiasta mieltä. Tykkään jakaa näitä lähinnä samaan fandomiin kuuluvien ihmisten kanssa. Tällä kertaa laitoin kuitenkin kaikki myös tänne blogiin. Nyt saa sitten kaikki tutut ja sukulaisetkin taas nauttia! 😂

10.1.2022

2021 fanart part 3/4

Taas nämä perus varoitukset. Eli jos tällänen NSFW sisältö ei kiinnosta, niin skippaa!

Lisää jotain mitä oon piirtäny ja laittanu Twitteriin viime vuonna. Tällänen 6 hahmon haaste tuli tehtyy. Alotin kyselee ehdotuksia tähän jo kesällä vissiin ja nyt joulukuussa sain vasta kaikki piirrettyy lol. Viimeksi kun postasin tälläsii juttui tänne blogiin, niin siinä oli muunmuassa puolet noista hahmoista. Tässäpä siis loput ja kaikki yhdessä. Jos tällänen haaste kiinnostaa, niin ton itse täytettävän ruudukon alareunassa näkyy mistä löytyy tyhjä versio ja kuka sen on tehny. Muiden tälläsii täytettyjä löytyy kanssa tägillä #sixfanarts.


Pinup Jason mmm

Better adjust the gloves for the next ass whooping

Cell odottaa seuraa? 👀

Haluun nyt tarkentaa taas, että oon piirtänyt nämä lyijykynillä ja sitten muokannut niitä kännykällä jollain haistapaska kuvanmuokkaus sovelluksella. Eli oon lisä varjostanut ja säätänyt kaiken tuskallisesti kännykän näyttöö sormella pyyhkien... Mulla ei ole edelleenkään omaa työpistettä koneelle missä tehdä mitään, tai koneelle näyttöö. Ton taulukon täytin/muokkasin photarissa Mikon koneella mahdollisimman nopsaan. Oli tosi kiva päästä edes hetkeksi käsittelee jotain kunnolla koneen äärelle, vaikka hetki meni päästä takas vauhtiin.

26.11.2021

Piiloon

Saispa joskus taas maalattua

Oon yrittäny nyt jonkun aikaa tehdä muuttoo Mikon kanssa yhteen. Ollu vaan eteisen remppaa ja makkaria ei olla ees alotettu. Koko ajan on kiire ja tulee vaikka mitä kuvioita. Oon eläny yli vuoden vaan nyt laatikoista. Ei motivoi enää tehdä mitään/ harrastaa omia juttuja. Kaikki välineet on ympäriinsä ja puolet on edelleenkin äidin luona. En voi tuoda mitään lisää kun niille ei ole paikkaa. Mulla on vaan yks laatikko satunnaisia juttuja ja vaatteita jotka ei nekään mahdu kokonaan mihinkään. Makaavat lattialla pusseissa. Ei ole edes omaa pöytää, tai tuolia, että sais pöytäkoneen asemiin. Ei ole kyllä edelleen näyttöäkään.

 En voi myöskään olla ihan täysin varma, siitä millasessa säilytyksessä tavarat on. Äiti on joitakin tavaroita siirrelly itsekseen ja yksi taulu oli pinnasta menny muunmuassa ja joidenkin särkyvien päälle oli kasattu muuta painavaa tavaraa jne. Oon koko ajan stressaantunu, enkä pysty asettumaan kunnolla. Tuntuu niinku elämä olis tauolla. Kaikki on hajanaista ja ei ole sitä arkee/rytmii joka tukis henkistähyvinvointii. On uusi koti, mutta se tuntuu edelleenkin toisen asunnolle jossa vain majailen. Paljon ollaan jo toki yhdessä tänne hankittu uutta, kuten kasveja ja pari huonekaluakin.

Ei mulla ole mihinkään kiire, mutta oon ollu niin kovilla tässä jo jonkun aikaa, että haen turvapaikkaa ja rakennetta elämään. Haluaisin rauhottua, mutta mikään ei hellitä, enkä tiiä miten. En pysty keskittymään hyviin asioihin, tai rentoutumaan hetkeksikään. Perheessä on ollu sairastamista ja draamaa, itellä on uusia terveysongelmia ja perinnönjakoo on pitäny hoitaa. Paljon muutakin mistä en halua edes kertoa. Liian raskaita juttuja pallotella koko ajan samaan aikaan kun kärsii kroonistenkipujen kanssa, on henkisesti riekaleina, yrittää alottaa uutta elämää ja ettii itseäänkin... Tahtoisin vaan piiloon jonkun kiven alle jota kutsuu omaksi.
Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©