24.4.2018

Päivi


Yöllinen sade soi ikkunassa
Se on täynnä kultaisia pisaroita
On pimeää ja tiedän, ettet ole täällä enää
Silmäni ovat niin väsyneet
Hentoa sadetta

20.4.2018

SPLIT


KAHDEN VÄLISSÄ
PALOIKSI REPEÄMÄSSÄ
IHON ALLA KYTEMÄSSÄ

KIVUSTA SOPEUTUVA
MURHEESTA HAARAUTUVA

AJATUKSENA TÄÄLTÄ KAUKANA
LIHASSA TÄÄLLÄ ALENTUVA

MUSTAA MEIDÄT KAUTTAALTAAN
MUTTA TOISIN ON SE POHJIMMILTAAN

HAAVA MÄRKII JO TUOREELTAAN
OLEN POISSA SIJOILTAAN

14.4.2018

14.4.2018

Mean and green


Sain tukan värjättyä, vaikka meinasinkin pyörtyä vessaan sitä tehdessä ja suihkussa oli kivuliasta pestä tukkaa. Seuraavana päivänä tein kynnet ja meikkasin, vaikka en ollut menossa mihinkään, tai näkemässä ketään. Oon niin lopen kyllästynyt omaan naamaani ja kulahtaneeseen olemukseen. Sairastaminen ja jatkuva kipu näkyy koko ajan mun fyysisestä olemuksesta ja se syö mua. Joten halusin olla kaunis kaksi sekunttia. Tilannehan on niin paha, että en joskus pääse suihkuun melkeen kahteen viikkoon. Elän sängyssä, tai sohvalla tukka rastoilla ja naama ruvella.

She did her hair, nails and makeup,
so everything must be fine
Yeah I'm sure she is feeling better now
Glad to see you're doing better
Well... you look better at least
Get well soon
Get well soon

 Tästä alkaa paskat jutut (en suosittele)--->

Koska en voi nauttia mistään ilman jonkunlaista ahdistusta ja surua aloin tukan värjäämisen jälkeen skitsoilemaan parista kommentista jota sain tutuilta. Musta tuntuu, että heti kun mä hymyilen vähän, oon panostanut mun ulkonäköön, tai onnistun piirtämään yhden jutun niin joku olettaa, että voin paremmin, tai pystyn johonkin asiaan (menemään ulos, maalaamaan/piirtämään jotain isompaa, kävelemään, matkustamaan, näkemään kavereita jne). Ei mun jonkun päivän suorituskyky, tai ulkonäkö kerro siitä, että asiat olisi menossa parempaan suuntaan. Kipu on sietämätöntä ja en ole saanut mitään diagnoosia vieläkään 7 KUUKAUDEN JÄLKEEN! Yli puolivuotta oon saanut kärsiä ja aina kun joku sanoo (varmasti hyvää hyvyttään) mulle jotain tyyliin "Kiva huomata et voit paremmin", tai "Sä paranet varmasti pian" niin mä haluaisin vaan kadota takaisin peiton alle. Kaikista kipeintä teki kun yksi Tumbleri kaveri sanoin "Are you feeling better? Well... you look better at least lol". Tämä siis juuri sen jälkeen kun näki vasta värjätyn tukkani. Tiedän että kukaan ei tahdo mulle pahaa millään näillä jutuilla, tai ees muutenkaan. Kaikki haluaa, että mä tulen terveeksi ja voin paremmin. Siltikkin sattuu kun joku sanoo "get well soon". En ole parantumassa mun kroonisista PARANTUMATTOMISTA immuniteettisairauksista, enkä varmasti kokonaan muistakaan niiden mukana tulleista jutuista. Jotkut jopa ihmettelee, et ai ootko sä edelleen kipeenä... juu oon ja tuun olemaan. Anteeksi, että oon katkera paska... en mä edes tiedä mitä haluaisin, että mulle sanotaan. En tiiä mitä tälläseen voi ees sanoa. "Koita pärjätä" ja "Voimia" on paljon parempia ainakin. Joo... värjäsin tukan ja sitten angstasin. Olkaa hyvä. Vittu.

13.4.2018

13 päivä perjantai ja 13 vuotta yhdessä

Puuväreillä tehty muotokuva poikaystävästä.

4.4.2018

Space for a poem


En yleensä kirjoita runoja englanniksi omien kykyjeni puutteen takia, tai no siltä musta ainakin tuntuu. En myöskään useinmiten käytä rimmaavia runomuotoja vaan omat "runot" on pitemminkin ajatuksen virtaa tai ns. mielikuvituslyriikoita biiseihin joita ei ole eikä tule. Silleen itse asiaa ajattelen. Eli poikkeuksena nyt tämä. Ajatus lähti tämän hetkisestä elämäntilanteesta kuten kaikki mitä olen tänne tunkenut lähiaikoina. Eli sairaudesta ja jatkuvasta kivusta ja siitä seuraavasta irtonaisesta tunteesta. Tämä on myös omanlaisensa kiitos taas ystäville jotka tulevat mua katsomaan ja lohduttavat vaan läsnäolollaan mua.

Tausta on itseni tekemä myös tietenkin. Sen tekemiseen meni pari minuuttia Photarilla. Sen enempää en tällä hetkellä pystykään istumaan koneen ääressä. Siis ihan vapaasti maalailin vaan perus brusheilla ja lopuksi heitin runon siihen päälle. Tiedoston nimestä kehkeytyi runollekin nimi.

Itse runon yksityiskohdista sen verran, että vaikka oikoluin tämän poikaystävän avustuksella oltiin parista kohdasta vähän eri mieltä. Mun poikaystävä siis opiskelee yliopistossa englantia. Itse olen vain oppinut kielen peleistä ja elokuvista jne. Sanan "vehicle" käyttö tuntui poikaystävästä irralliselta vaikka itse mietin sen viittaavan nimenomaan edellisessä lauseessa olleseen kohtaan "I used to travel both time and space". Eli matkustin ennen avaruudessa, mutta nyt en kun ei ole enää ajoneuvoa. "Vehicle" viittaa myös omaan ruumiilliseen kehoon joka kantaa sielua. "I lost my sense of time" kohta selittyy myös aikaisemmalla lauseella jossa siis matkataan myös ajassa. Myös sanan "spirits" käyttö on vähän jännää, koska se voi tarkoittaa myös vahvoja alkoholijuomia. Tässä kohdin viittasin kuitenkin tuttuun lausahdukseen: "Being in good spirits". "Spirit" tuntui myös sopivalta, koska sehän on synonyymi sielulle ja kun olin jo käyttänyt sanaa "soul" viimeisemmässä pitemmässä lauseessa "so let it be my soul's only glee". Vältän tietenkin samojen sanojen toistoa. Ja kuten jo mainitsin kyseessä oli siis sielun kulkeminen vapaasti kulkuneuvolla, eli ruumiilla. Sen nyt luulisi kertovan siitä ettei puhuta jostain viinoista lol. Mjoo siinäpä se kuiva selittelykin huvinvuoksi tähän loppuun.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I don't usually write poetry in English because of the lack of my skills or that's how I feel about it anyways. I also don't use rhyming schemes in my poems, most of the time. They are more like some sort of streams of consciousness or imaginary lyrics to songs that don't exist. That's how I see it personally. So this is an exeption. (So is this translation of this entry by the way! I won't be writing everything here in English too.) So the thought for this came from my current situation in life, just as everything else I have posted here lately. From sickness and constant pains and the disconnected feelings that follow. In a way this is also a another thank you to the friends that come visit me and just comfort me with their presence.

The background is by me, of course. It took a few minutes in Photoshop. That's about all I can do in front of a computer at the moment. I just painted freely with basic brushes and threw the poem on top of it at the end. The name of the file led to the name of the poem.

A little about the poem's details: even if I had my boyfriend proofread this, we disagreed somewhat on some parts. As you may know, my bf is studying English at the University. I've just learned the language from games and movies, etc.. The word "vehicle" felt disconnected for my bf, but I saw it as pointing to the part in the previous line "I used to travel both time and space". So I was traveling in space earlier, but not now since I don't have a vehicle anymore. "Vehicle" also stands for my own corporeal body, which carries a soul. The part "I lost my sense of time" is also explained by that earlier line, where I'm traveling through time. The use of the word "spirits" is a bit weird as well, since it can also stand for hard liquor. In this case I was referencing the familiar phrase "being in good spirits", though. "Spirit" felt fitting, since it's a synonym for soul, and since I already used "soul" in the last longer line "so let it be my soul's only glee". I try to avoid repeating the same words. And as I mentioned, it's about the free movement of the soul in a vehicle, that is, a body. That should make it clear we're not talking about booze, lol. Sssoo, that's about it with the dry explanations.
Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©