Nyt taas kun kaikilta tulee Spotifyn vuosittaisia yhteenvetoja... mä en tosiaan kuuntele oikeastaan ikinä musiikkia.
Mulla ei ole mitään muuta syytä musiikin kuuntelemattomuuten kuin se, että EN VOI KESKITTYÄ! Mulla alkaa heti tunkee mieleen mun elämän hirveimpiä hetkiä ja kauhukuvia kun yritän vaan chillata ja kuunnella musiikkia. Ihan sama mitä musiikkia. Se ei harhauta mua tarpeeksi. Mun pitää pitää itteni ja mun ajatukset kiireisinä koko ajan.
Kun kuuntelen musiikkia se tapahtuu yleensä kun istun auton kyydissä ja poikaystävä ajaa. Sillon me kuunnellaan kaikkea sekalaista hauskaa mitä ollaan yhdessä koottu soittimelle. Ei mitään tiettyä, genreä, artistia, bändiä, tai kokonaista levyä. Siellä voi olla mitä vaan Pikkukakkosen teemasta, Britney Spearsiin ja vaikka Ensiferumiin emt.
Joskus tietty kuulen jotain random biisejä, kun käyn jossain missä on radio päällä, tai jos oon just seurassa ja kuunnellaan ns yhdessä musiikkia... tai kun joku on silleen et "hei kuuntele tää biisi". Mietin tässä nyt kuitenkin enemmän sitä, etten yksin kuuntele musiikkia omaksi viihdykkeeksi ja miksi en.
Musiikin sijasta mä kuuntelen koko ajan (ja tarkotan oikeesti koko vitun ajan) jotain podcastia, äänikirjoja ja muuta vastaavaa. Samalla sitten multipaskaan siinä jotain, ellen yritä nukahtaa. Eli voin esim samalla, maalata, laittaa ruokaa, olla suihkussa, meikata, siivota jne. Mä en voi sietää olla hetkeäkään hiljaisuudessa. Hajoan ihan täysin.
Mulla on äärimmäisen vaikeita nukahtamis ongelmia. Uni tulee yleensä vasta kun olen lopen nääntynyt joskus 3-5 välillä. Kun yritän rauhottua ja nukahtaa makaan silmät kiinni liikkumatta ja kuuntelen äänikirjoja. En välitä jos tarina jää kesken, kunhan vaan saisin unta ja rauhan. Sit kun vihdoin nukahdan näen lähes joka yö painajaisia.
Jos en tee tota kuuntelu ja multipaskausta, katson videoita, sarjoja, elokuvia, tai pelaan. Nämä siis aktiviteetteja kun olen yksin. Saatan myös stimuloida mun paskoi PTSD, ADHD aivoja sillä, että selaan kännyy ja kuuntelen samalla jotain.
Kaikki mitä yleensä siis sivukorvalla kuuntelen tulee Youtuben kautta. En oikeastaan käytä tällä hetkellä muita platformeja mun kuuntelu viihteen saamiseen. Mulla on siellä lukuisia lemppareita joiden kanavien välillä hypin ja kyttään millon tulee jotain uutta.
Mun lemppari juttuja kuunnella on kauhutarinat, true crime, dokumentit ja muutenkin oudot informatiiviset videot ja deep dive jutut. Tietty jos tykkään jostain youtubettajasta itsestään, niin ihan sama mitä siltä tulee, niin kuuntelen/katson sit sen. Katon paljon asioita jotka liittyy myös mun omiin nostalgian tunteisiin. Oon myös kiinnostunut jos kukaan kaveri ikinä suosittelee jotain tubettajaa/kanavaa. Mulla on ihan liikaa aikaa, niin tällästä viihdykettä/harhautusta ei voi olla ikinä liikaa 😅🙁 Kaikki mitä seuraan on aina englanniksi. En yleensä seuraa suomalaisia tubettajia, striimaajia, tai kuuntele suomalaisia äänikirjoja. Poikkeuksia toki on. Mutta yleisesti mikään mikä on suomeksi, ei hirveesti jää mun kestosuosikiksi.
Että jooh... Mun "musiikkimaku" on aikalailla sama kuin teini-ikäisenä. Lempi bändit on edelleenkin: Viikate, Black Sabbath, Nightwish, In flames, Nirvana... Joskus oon kuunnellu myös mun lemppari pelien OST:eja. Niitä on ollut ehkä helpompi kuunnella kun voi sitten kuvitella itsensä sinne pelimaailmaan jotenkin. Se on jonkunlainen vahvempi escapismin muoto kai mulle ja voi sen takia onnistua paremmin. Tuskin nykyään tosin.
En pysty varsinkaan keskittymään uuden musiikin löytämiseen. Tää tekee mut myös välillä aika surulliseksi. Kyllä mäkin haluisin kuunnella musiikkia, mutta siitä ei oikeen tule mitään. En saa sielunrauhaa, tai saa kiinni siitä jutusta kunnolla.
En ymmärrä mitään musiikkigenreistä myöskään. En erota niitä toisistaan ja en muista niiden nimiä. En ylipäätään muista artistien, levyjen, tai biisien nimiä... taas yksi juttu mitä mun paskat vammaset aivot ei muista ja se rajottaa mun toimintaa.
Tuntuu, että oon tän jutun kanssa ihan yksin ja oikeesti kaikki kuuntelee ees jotain musiikkia??? Mä en... Kukaan ei ymmärrä. Muistan kun exä joskus tästä sanoi jotain ikävääkin... eikä voinut ymmärtää mikä tää mun juttu on. En mäkään tätä pitkään tajunnu, tai sen enempää ees miettinyt.
