Kaikki eskaloituu ja mä en voi tehdä mitään pelastaakseni itteeni. Muhun koskee joka päivä niin paljon että mä yritän vaan selvitä ja toivon että päivä ois jo ohi ja mä voisin nukahtaa koska se on ainoa aika vuorokaudesta kun muhun ei koske. Mä haluun vaan nukkua... miksi tää ei lopu ja miksi kukaan ei auta mua?
Mä oon nyt käyny viimeisen yli 4 kuukauden aikana niin monta kertaa lääkärissä, että en muista enää tarkkaan... jotain 8 kertaa jos siihen ei lasketa labroja erikseen, koska sitten se ois yli 10? Mä oon asioinu oman tk:n lisäksi naistentautien polilla, ensiavussa, selkäkirurgilla, keskus neuvolassa ja kahdessa eri labrassa. Mun kohtu on nyt ultrattu neljästi ja kaikki verikokeet, kusikokeet, verenpaine ja kuume jne on otettu lukuisia kertoja. Maksa-arvot ja kilpirauhashormoonit on myös katsottu. Monet erikoistuneet lääkärit on tutkineet mua. Mitään syytä jatkuvaan alavatsa/kohtu ja alaselkä kipuun ei löydy... joten mut lähetetään joka kerta kotia vahvempien särkylääkkeiden kanssa jossa mä makaan kivuissa viikko tolkulla odottamassa uutta lääkärin aikaa jossa puhutaan samat jutut ja kun ei löydy mitään ei tehdä mitään.
Mä en oo käyny ulkona moneen viikkoon taas. En pysty käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, tai siivoamaan. Ilari tekee ja hoitaa kaiken. En oo käyny suihkussaankaan yli viikkoon kun seisominen tekee niin pahaa. Mun tukka on rastoilla ja mun päänahka kutisee. Vessassa käyminen on hankakaa. Mä oon kertonut tän kaiken monta kertaa mun lääkärille, mutta se ei näytä ymmärtävän tän tilanteen vakavuutta, vaikka mä oon huutanu ja itkeny apua. Jos mä asuisin yksin mä en olisi syöny kuukausiin mitään eli olisin jo mennyttä kalua... mä kaipaan mun ystäviä joita mä näen yhä vaan harvemmin, koska en pysty edes istumaan enää pitkään. Anna on käyny kattomassa elokuvia mun kanssa onneksi pari kertaa.
Mä oon nyt oksennellut myös noin viikon ja mulla on jatkuvasti semmonen olo niinku ois korkee kuume, mutta lämpöä on ollut korkeintaan vähän yli 37. Mua heikottaa ja pyörryttää koko ajan. Ruoka ei mee enää alas kunnolla ja juominenkin tökkii. Mua pelottaa, että mä oikeesti teen kuolemaa... että mulla on joku nyt tosi pahasti vialla kun tää vaan pahenee ja mä oon niin voimaton, eikä ees kovat kipulääkkeet auta. Mulla on 12.12 seuraava lääkärin aika onneksi eli parin päivän päästä. En odota että mua auttettas nytkään tai mulle ees tarjottas mitään jatkotutkimuksia ennen joulua. Mä vietän varmaan pyhät sängyssä. Mä en kerjää tällä mitään sääliä tai sano näitä asioita siksi, että saisin tän kuulostamaan pahemmalta. Tää on mitä tää on juuri tälläsenä ja kaunistelematta. Mä haluan että tää loppuu. Mä haluun elää normaalia elämää ja tehdä asioita... olla onnellinen, mutta mä en enää jaksa enkä mä tiiä kauanko voin elää tälleen. Mulla ei oo ikinä ollu näin huono olla sekä fyysisesti, että henkisesti koko mun pienen elämän aikana. Mä en tiiä enää mitä tehdä.
Mä oon myös yrittänyt taas tavoittaa mun entistä parasta ystävää siinä toivossa, että me voitas puhua asiat selviksi, koska musta tuntuu, että nyt ois korkea aika... että jos oikeesti myöhemmin ei enää voi... mä edelleenkin haluan vain pyytää anteeksi ja ymmärrän jos et halua mua sun elämään enää. Jos näät tän soita mulle ole kiltti...
