Sad girl diary23

Sad girl diary22

Can't reach...

Ja ei... nää ei oo mitkään hyvästit, tai että mä luovuttaisin. Mä en vaan aijo enää pyytää mitään, tai odottaa mitään, tai pelätä.

Sad girl diary21

Ketipinor mene pois

 En tiiä taas mistä alottaa kunnolla. Selitän vaan jotain. Mulla ei ole mitään persoonallisuushäiriöitä tai muutakaan. Oon vaan vaikeesti masentunu ja mulla on ptsd. Mulle rupes vasta nyt selviämääm, että oon ottanu sellasta lääkettä mun uniongelmiin ku ketipinor, vaikka sitä ei missään nimessä sais siihen ottaa. Se on psykoosilääke joka oikeesti muussaa aivot ja mä oon ottanu sitä vittu VUOSIA. Sitä vielä nostettiin viime kesänä 200 milligrammaan kun olin 4 päivää suljetulla osastolla.

Oon nyt yrittäny talvesta asti vähentää sitä ja eilen kävi jotain tosi pelottavaa... mä oksentelin ja tärisin ja mietin kaikkee ihan outoo... et täällä asunnossa vois olla joku tuntematton ja et voiko kännykällä mitata kuumeen jne... Kerran ennen tätä oli jotkut ahdistukset, mutta ei mitään tällästä. Otin eilen illalla taas ketipinoria että nukkusin ja ettei jatkus. Oon yrittäny lopettaa tän liian nopeesti kai? Oon edelleenkin ihan sekasin, mutta en tärise tai mitään. Ei okseta. Oon lukenu koko ajan enemmän tästä ja oon ihan hädissäni siitä mitä tästä lääkkeestä sanotaan ja mitä kokemuksii ihmisillä on. 

"Älä missään tapauksessa lopeta suurta annosta kerralla, siinä saattaa tulla jopa henkeä uhkaavia vieroitus oireita. ketipinor on kyllä kelpo lääke nukkumisvaikeuksiin, mutta vain pienellä annoksella  (25mg-100mg) iltaisin. Nuo yli 500mg annokset ovat aivoille ja keskushermostolle vaarallisia, en suosittele syömään omiin kokemuksiini vedoten kuin pientä vuorokausiannosta kyseistä lääkettä. Neuroleptit kuuluvat vaarallisimpiin lääkkeisiin, mitä sivuvaikutuksiin tulee muunmuassa pysyviä neurologisia vaurioita, mutta tätähän lääkärit eivät myönnä. Itse sain Ketipinotista mm. Epileptisiä kohtauksia, silloin kun söin suurta annosta em. Lääkettä 500mg iltaisin."

Pelkään, että mun aivot on nyt vieläkin enemmän muussina... oon aina pitäny itteeni jo valmiiksi tyhmänä ja nykyään oon miettiny, että mulla on pakko olla joku oppimiseen liittyvä vaikeus, tai jotain... ehkä oon oikeesti vaan idiootti en tiiä. En voi nyt miettii tätä enempää. Pointti oli, että pelkään että mulle on tehty pysyvää vahinkoo. Puhuin tästä just mun kaverin kanssa joka on hoitsu ja se oli ihan shokissa. Tän on pakko olla taas joku hoitovirhe.

Mitä vittuu mulle on taas tehty?? Oon valittanu vuosia muistiongelmista, keskittymiskyvyn puutteesta, sekavuudesta, uupumuksesta ja ties mistä. Oon taistellu koko ajan kaiken tän kaa ja niin moni asia liittyy tähän. Mun muut lääkkeet ja kroonisetkivut ja traumat on vieny mun koko elämän. Oon täysin kyvytön usein ees nousee sängystä ja herääminen on helvettiä. Istun ja tuijotan vaan seinää ja dissosiaatiot on valtavat.

En pysty selviämään tästä yksin. En tiiä mitä tehdä. En muista mun talousasioita, tai ees mun lääkejuttui. Miten mun pitäs hakee apuu, tai ees tietää mitä tehdä, tai mikä ois hyväksi. Eikä kukaan ammattilainen haluu oikeesti auttaa ees, eikä kela. Mun viimekäynti psykiatrilla todisti sen taas ja se etten saa tukee käydä terapiassa. Mulla ei oo varaa.

Taas mietin ansaitsenko mä apua, tai ees elää. Mietin millanen oon ollu vuosia ja että mikä siitä on ollu lääkkeiden vika ja mikä ei. Olinko huono tyttöystävä exälle ja vaikuttiko tää siihen et mut vaihdettiin toiseen seurustelukumppaniin. Olinko vikan vuoden meidän suhteesta niin huono... mitä musta enää tulee ja miks kukaan haluis mut elämäänsä. Oon ihan rikki ja käytetty ja sekasin. Oon paska. En jaksa pitää huolta enää.

Haluun nää paskat ulos mun kehosta. Kuka mä ees oikeesti oisin.