Kävin pääsiäislomalla kotikaupungissani taas vähän vierailemassa. Siellä ollessani käytiin mm Ilarin vanhempien mökillä missä perheen isä purki vanhaa saunaa pois ja poltti jätteitä. Saunan seinän välistä löytyikin sitten 50-luvun Hopeapeili lehtiä. Suurin osa ikäväkyllä kastui sateessa samantien kun niitä ei varjeltu, joten jäljelle jäi sitten vain kaksi joista sain otettua kuvia. Siispä niitä kuvia tässä nyt näytän ja ihastelen!
Eli nämä kaksi numeroa sain nyt käsiini. Lokakuu 1950 ja Marraskuu 1953.
Fiftari ei ole minulle itselleni tietenkään samalla lailla nostalginen kuin omat lapsuus ja nuoruus vuodet. 50-luku on jäänyt ehkä vahvemmin päähän sellaisena kuin se oli isolla maailmalla eikä täällä Suomessa mihin kaikki muodit rantautuivat hitaammin ja ehkä kevyemmässä muodossa. Vuosikymmenestä jääneet tunteet tulevat siis lähinnä ompelukoulun vaatehistorian tunneilta ja omasta kiinnostuksesta vanhaan musiikkiin ja esim mainoksiin. Siksi Hopeapeili onkin aivan ihana lehti kun se tursuaa nimenomaan naisille suunnattuja hömpähtäviä mainoksia ja ajan muotia. Myöskin historia itsessään ei ole koskaan ollut mun vahvin puoli joten kaikki oikeasti merkittävät ajan tapahtumat eivät soita kelloja. Olen vaan sellainen visuaalinen muistaja.
Hopeapeilissä on usein meikkimainoksia ja nimenomaan huulipunamainoksia. Punaiset huulet ne suukon saa? Myös noita ihania saumasukkahousuja näkee usein ja niille on monia erilaisia hauskoja mainoksia. Aijai vai tarkeneeko sittenkään pelkillä sukkahousuilla? Huhhuh jos nykyään pitäisi pitää hametta läpivuoden.
Onnellinen Elektrolux emäntä. Nyt voi pin-up äiti pistää kaikki ruuat nätisti kaappiin ja ei mene kaikki aika kotitöihin joita muut perheenjäsenet ei kai edes tee? :D Kuva on muuten iso, että voi lukea tekstit jos huvittaa.
Vaikka fiftari on jäänyt monille varmasti mieleen värikkäinä kellohame mekkoina ja pin-up ihanuutena Suomessa käyttettiin sodan jälkeen paljon vaatimattomia värejä kuten mustaa, tummanharmaata, ruskeaa ja tummansinistä. Materiaalit olivat myös raskaita ja villaneulepuku ja jakut sopivat joka tilaisuuteen. Koreutta haettiin pikkuhatulla, mutta senkin piti olla vaatimaton.
"Kovin somistellut hatut ja hepeneet eivät sovi nuorille tytöille... Naisellisen pehmeälinlainen ruskea villapuku."
Jestas noita vyötäröitä kyllä... Kestilän Pukimo Oy (myöhemmin Kestilä Oy) oli muuten ilmeiseti Suomen ensimmäinen valmisvaatteiden tekijä.
Dura-gloss kestää ja sädehtii!
Mun lemppari mainoksia näissä lehdissä on yleensä nämä 4711 hajuvesi ja muut kauneudenhoitotuotteet. Tämäkin kuva on oikea taideteos. Voi sitä aikaa kun joku graafinen suunnittelija/taiteilja sai tehdä tälläsiä lehteen. Näitä voisi ihan kehystää ja laittaa vaikka sarjana jollekkin seinälle.
Lopuksi vielä toisen lehden takakansi jossa vähän enemmän sitä Amerikan glamouria. Vaaleaverikkö tulipunaisine huulineen valkoisessa mekossa. Timantit sädehtii ja taustalla on hieno autokin. Neidille vain parasta hajustetta.
Kun muuten kerroin näistä lehdistä äidilleni niin se paljasti omistavansa näitä 60-luvulta ison pinon! Eli joskus tulevaisuudessa sitten kuvia niistä erikseen! :)