KUKA?

Oon Saara/Saastapallo ja tämä on mun luovuusblogi.

🎨 TAITEILIJANA 🎨

Mua inspiroi ääretön määrä asioita arkisista puuhista fantastisiin mielikuvitus juttuihin. Oon kiinnostunut kokeilemaan kaikenlaisia tapoja luoda visuaalista taidetta ja yhdistää sitä esim kirjoittamiseen.

Monesti mun töiden takana on joku tunnetila jota haluan ilmaista. Mitä raaempi ja voimakkaampi tunne, sitä enemmän haluan tuoda sen esille luomalla jotakin. Käytän taidetta henkireikänä, jolla puran omia kokemuksia, sairauksia ja usein juurikin kärsimyksiä. Palaan silti aina lopulta myös kevyisiin aiheisiin: kasveihin, luontoon ja eläimiin. Eli ensin puran ja sitten rauhoitan. Taide on upea työväline jolla selkenee sellaisiakin asioita joita ei puhumalla saa avattua 💕

Eniten nautin akryylimaalien käyttämisestä ja kokeellisista sekatekniikoista. Teen paljon A4 kokoisia töitä paksummalle vesiväripaperille. Tykkään kuitenkin enemmän isompien maalauksien työstöstä. Käytän mielellään paljon erilaisia värejä. Mulla saattaa olla montakin projektia kesken yhtäaikaa, mutta lopulta ne tulee yleensä kaikki valmiiksi. Teen vähän tuota ja sitten vähän tuota toista jne. Kirjoitan myös paljon omia ajatuksia auki ja runoilen. Ensimmäiset runot kirjoitin kai joskus 12 vuotiaana. Haaveilen muunmuassa runokirjasta omilla kuvituskuvilla.


⭐ YKSILÖNÄ ⭐

Luonteeltani oon haaveileva, hajamielinen ja herkkä, mutta hyvin humoristinenkin. Elän paljon vahingossa (tai tahallaankin) tunteiden pohjalta. Oon parhaani työstänyt tätä ja nyt näin plus 30 vuotiaana oon edes vähän "paksunahkaisempi". Keskityn kaikesta huolimatta aina positiivisiin asioihin. Nautin aidosti ns pikkuasioista, kuten hyvästä ruuasta ja rankkasateesta. Oon ollu/oon tosi kuuluva ja näkyvä persoona. Teininä en asiaa niin paljoa pohtinut, mutta nykyään se on sellainen puoli itsessä mitä haluaisin rauhoittaa. Usein suoraansanottuna häpeän omaa räiskyvyyttä. Haluan antaa muille enemmän tilaa mun seurassa ja kuunnella sensijaan, että itse olisin äänessä 🤦‍♀️

Oon aina ollut utelias ja luova. Piirtämistä ja maalaamista oon tehnyt paljon lapsesta asti. Rehellisesti en ole koskaan ollut missään muussa hyvä ja opiskelijanakin olen aika keskinkertainen. Valokuvaus on kiinnostanut teinistä asti ja opiskelin sitä myös kun kouluttauduin media-assistentiksi 2011. Suurimmalta osalta olen kuitenkin ns itseoppinut mitä tulee valokuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn. Media-assariksi kouluttautumisen jälkeen halusin vielä oppia ompelemaankin niin sitten musta tuli seuraavaksi vaatetusompelija 2015. 
Näiden juttujen lisäksi oon harrastanut: video- ja konsolipelejä, videokuvaamista, graafista suunnittelua, askartelua (koruja, kortteja, koristeita jne), savitöitä, animea, sci-fiä, kauhua, kasvien keräämistä/kuivattamista ja kaikenlaista muuta keräilyä. Omistan muunmuassa paljon pehmoleluja ja muumiastioita.


Mun suppea kokemus elämästä tähän asti on kärjistyneen kyyninen ja haikea. Oon menettäny lähes koko lähiperheeni. Isä kuoli kun olin 15 vuotias. Oon monella tapaa kroonisesti sairas. Sairastan muunmuassa endometrioosia ja mulla on PTSD. Kärsin siis päivittäisistä kivuista ja epämukavuuksista, jotka vaikuttaa mun jaksamiseen ja kykyyn tehdä asioita. En koskaan päässyt kunnolla työelämään ja oon osa-aikaisella sairaseläkkeellä. Musta tuntuu usein, että moni ovi on mun eestä lyöty kiinni ja ikkunatkin on säpissä... ja jos jotain hyvää oon saanu, niin sekin häviää jossain välissä täysin yllättäen. Oon kokenut raskaita ja suuria menetyksiä aika tiiviisti teinistä asti. Tämän takia kai sit tietyllä tavalla käytännössä odotan seuraavaa katastrofia, jonka läpi joudun taistelemaan.

 

MENNEISTÄ

Mun persoonallisuus on kehittyny hyvinkin paljon mun ex-avopuolison ympärille, jonka olin tuntenut ala-asteen 3-luokalta asti. Meillä oli semmonen "vuosisadan rakkaustarina" joka alko hassusti jo sillon ala-asteella ja päättyi 2020. 15 vuotta oltiin yhdessä (muunmuassa kihloissa) ja taisteltiin kaiken läpi, kunnes mun sielunkumppani petti mua mun parhaan ystävän kanssa puoli vuotta. Exä ajatteli jopa polyamoriaa (että voisi sekä pitää mut, että olla tän mun kaverin kaa), valehteli ja lopulta erkaantui musta (vaikka itse olin silloin valmis yrittämään ja antamaan uuden mahdollisuuden). Mun exparasystävä oli mun expuolison eka vakava kaverisuhde naisen kanssa ja se päätyi sit tällä tavalla. Vietin melkeen mun koko elämän expuolisoni kanssa. Oltiin lapsena ystävii ja leikittiin yhdessä ja kasvettiin yhdessä teini-iän läpi. Muutettiin yhdessä toiselle paikkakunnalle, otettiin kissa ja oltiin aina tosi rakastuneita ja onnellisia. Exä oli mulle esikuva miehestä, veljestä ja kumppanista. (Nykyään en puhu netissä näistä kyseisistä ihmisistä nimillä, koska ovat sitä itse erikseen pyytäneet. Tämän takia typerät tittelit kuten "exä" saavat riittää. En saa myöskään julkaista mitään kuvia menneistä joissa exäni näkyy. Lain mukaan heillä on tähän oikeus, joten näillä mennään 🙄). Eron jälkeen muutin pakon edessä Oulusta Varkauteen. Asuin noin 12 vuotta pohjoisessa. Menetin kaikki hoitosuhteet OYS:sissa jossa asioin vuosia ja ystävät jäi tietty myös sille tielle... Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään kaveria jota vois nähdä arkena.


Tässä meidän rakas kissapoika Unto. Kuten entinen puolisoni, Unto oli mulle kaikki kaikessa ja syy herätä aamulla, nousta ja elää. Ikäväkyllä jouduimme menettämään Unton yhtenä kesäpäivänä 2017. Ilman varoitusta, tai syytä miksi, meidän poika sai sairaskohtauksen ja menehtyi 9 vuotiaana.


🌌 TÄLLÄ HETKELLÄ 🌌

Muutin siis suoraan takaisin lapsuudenkotiini asumaan 70 vuotiaan äitini ja hänen avopuolisonsa kanssa. Päädyin itseasiassa takaisin täysin samaa huoneeseen mistä lähdin 19 vuotiaana. Jotenkin ihmeellisesti selvisin tästäkin, vaikka henki meinas lähtee kirjaimellisesti kaksi kertaa... Rupesin viettämään aikaa paljon vanhan ystävän kanssa joka oli edelleen paikkakunnalla. Sitten vahingossa meille kehittyikin intensiivisempi suhde ja päädyttiin seurustelemaan. Se vaan tapahtui ja nyt jo tehdään muuttoakin yhteen. Vaikka kaikki tämä kävi tosi nopeesti ja ns yllättäen, niin oon todella onnellinen ja rakastunut. Oon nyt 2021 kesänä tuntenut olevani taas kaikenkaikkiaan onnellinen ja enemmän oma itseni, enkä muuttas enää mitään. Oon nyt tässä ja puuhaan niitä juttuja jotka antaa mulle elämäniloa. Keräilen mun palaset taas ja arvostan sitä mitä mulla on NYT.

2 kommenttia:

  1. Oot ihan HUIKEE! Aikamme suuria taiteilijoita! Täällä yksi uusi fani. Respect🧡🤘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii paljasta itsesi salafani!!! 😂💗 KIITOS IHAN MIELETTÖMÄSTI! Tällänen viesti lämmittää mun sydäntä ikuisesti ja mä palaan lukee tän aina kun mulla on vaikeeta, tai epäröin! Mä oon sun fani ja saat mun kaikki respectit! ✌💛PEACE💛✌

      Poista

Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©