29.7.2019
21.7.2019
🌼Ihmeellistä iloa🌼
Oon lapsesta asti rakastanut kukkia ja kasveja yleensäkkin. Keräsin ja kuivasin niitä teininä kun asuin vielä kotona ja oli niille tilaa. Mulla oli semmonen iso vitriini minne asettelin kaiken. Sit kun muutin poikaystävän kanssa Ouluun tuli monen monen vuoden tauko, mutta nytpä olen taas palannut kukkien pariin ja niiden kauneuden säilömiseen.
Tuulisen päivän jälkeen keräsin pudonneita teräkehtiä ruusupuskan alta
Oon keränny kotosalla ollessa aika vähän kukkia eli sillon tällöin kun olen ulos päässyt kävelemään luontoon. Äidin luona ollessa saan enemmän poimittua kun äidillä on se ihana puutarha joka vuosi ja villikukatkin jätetään kasvamaan.
Lajittelu värien tai kukan mukaan, tai vaikka molempien
Ruusut säilyttää kuivuessaan värinsä ja tuoksun tosi kivasti, joten niitä tulee kerättyä/säilytettyä. Muut kukat menee kokeellisesti ja joskus niitä on silti kiva sekoittaa muihin tuoksun takia, vaikka värit olisivatkin haalistuneet/ruskistuneet.
Leinikkejä, pari kissankelloa ja jotain ruiskaunokin sukulaisia
Keltaliljoja, punalehtiruusun oksia, pellervoja, samettiruusua, verenpisaroita, tiikerinliljaa...
Valmiiksi purkitettuja ruusuja ja kielonoksia
Lisää ruusun terälehtiä ja nuppuja. Lajin nimi taitaa olla hansaruusu. Seassa myös vaaleanpunaista unikkoa ja sireeniä.
Valkoapilaa, jota keräsin teeksi. Se on ihanan hunajainen ja lempeä
Moni saattaa miettiä, että mikä ihmeen hyöty tälläisestä voi olla jos suurinta osaa vaan kuivattelee purkkeihin ja asetelmiin. Mulle kukkien/kasvien läsnäolo, värit ja tuoksut on terapeuttisia ja hoitavia. Niiden katselu, koskettelu ja tuoksuttelu antaa vaan sellasta puhdasta iloa. Ns hyötykasvit vielä enemmänkin. On kivaa esim juoda itsekuivatettua yrttiteetä, tai lisätä yrttejä salaattiin.
20.7.2019
Vapaiden ajatusten kirja
Mä oon kirjottanut aina paljon kaikenlaista. Päiväkirjoja, runoja, aatteita ja pari tarinaakin. Mä tuota itsestäni koko ajan jotain ulos oli se visuaalidta tai sitten vaan sanahelinää. Tää merkintä on varmasti kaikille tosi tylsä, mutta musta tuntuu nyt siltä, että haluun jakaa.
Mun tämän hetken runokirja ja aatekirja
Kirjotan tohon oranssiin muumi vihkoon runoja ja jos löydän jostain vanhoja irtonaisia niin liimaan ne sinne talteen. Mulla pyörii vaikka pitä papereita joka laatikossa niin ei tiedä mitä sattuu käsiin. Tohon mustaan (jossa on aivan ihana kuva perunasta ja sen kukinnoista) mä kirjotan "vapaita ajatuksia".
Eli en halunnut kirjottaa semmosta perus päiväkirjaa johon kerron päivän kuulumiset ja mitä tein millonkin kun enhän mä tee fyysisesti oikeen mitään... kaikki tapahtuu mun päässä. Nyt kun oon niin huonossa kunnossa etten jaksa edes maalata makuultaan niin kirjoitan asioita. Tässä siis joitakin sivuja mun ajatus kirjasta (jonka alotin siis viime jouluna), vaikka tää on vaan mun masentavaa hölönlöröä. En pysty nyt muuhun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©
All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©