Mä haluun vaan mennä kotia... mutta samalla tiiän, ettei mulla ole sellaista enää.
Mun koti oli Oulussa, Linnanmaalla, pienen hetken Kaukovainiolla ja vuosia siellä missä sinä olit. Missä meidän pieni perhe oli, missä Unto oli. Missä oli lupaus ikuisesta rakkaudesta ja elämästä yhdessä loppuun asti.
Mun koti oli joskus myös Varkaudessa, missä mun isä, äiti ja tädit oli, missä mun parasystävä ja pikkusisko oli.
Mun koti ei ole enää missään näistä paikoista. Mulla ei ole kotia, enkä mä tiedä minne mä meen enää.
Mutta ehkä mä löydän vielä kodin ja mä toivon, että se löytyy lopulta joskus musta itsestäni sisältä, vaikka se oliskin vain yhden ihmisen yksinäinen koti. Sitä kotia, ei voisi silti koskaan hukata ja mä voisin aina palata sinne.
Mä myös toivon löytäväni uuden kodin nyt jostain ihan muualta ja jonkun ihan toisen kanssa. Mä pelkään, mutta mä oikeesti toivon.
