7.7.2020

Mä en jaksa nyt selittää mitä on tapahtunu tai mikä on tilanne. Mä yritin päivittää mun tietoi tonne "kuka?" Osioon etusivulla. Ainoo mitä mä sanon on se, että aina kun mä mietin ja aidosti uskon, että mitään muuta pahempaa ei voi tapahtuu, tapahtuu jotain aina vaan hirveempää. Mä en jaksa elää enää. Mä haluun oikeesti kuolla mahdollisimman pian. Puran nyt vaan mun ajatuksia tähän enkä selitä mitään. En tiiä auttaako täämitenkään tai selventääkö mua mitenkään. Mä yritän olla vaan tappamatta itteeni, jotta en satuta sillä muita.

Mä oon pahoillani, että en ollut tarpeeksi hyvä syy sulle jäädä ja tehdä nyt jotain muuta ilman mua. Että sun pitää vaihtaa mut johonkin muuhun, koska sulla on parempi ja hauskenpi olla jonkun muun kanssa. Mä oon pahoillani etten ollu kiitollisempi kaikesta mitä annoit mulle. Mä oon pahoillani, etten jaksa enää elää tai yrittää. Mä oon pahoillani että pon sulle vielä jotenkin tärkee, koska se estää mua lähtemästä, enkä mä haluu satuttaa sua, enkä muitakaan. Mä haluisin, että kukaan ei välittäis, ettävoisin lähtee ilman mitään pahaa. Mä en usko, että mä tuun olemaan ikinä enää onnellinen. Mä en haluu jakaa itteeni enää kenenkään kaa. En myöskään näe itelläni mitään arvoa enää. Mun oli helppo olla vahva ja ilonen sun kaa. Iloita pienistä asioista ja puskee ja yrittää. Mä annoin itseni muodostua sun ympärille ja mä oon pahoillani, että se tarkottaa sitä, että musta jää niin vähän jäljelle nyt kun sä lähit. Mä oon pahoillani, että en ymmärrä miks et voi jäädä ja taistella mun kaa tänkin läpi. Että mikään mitä mä teen ei voi muuttaa tätä. Mä oon pahoillani, että en voi syödä, enkä nukkua. Mä oon pahoillani, että joudut nyt kantaa huolta musta. Jos mä voisin niin mä häviäisin täältä heti ilman, että sulle jää mitään vaivaa. Oon pahoillani etten voi luvata sulle mitään. Mä haluaisin hyvästellä sut kunnolla ja tehdä asioita vikaa kertaa yhdessä. Laittaa meidän pitkä yhteinen ihana elämä hyvällä ja rakkaudella pakeyyiin sensihaan, että yhtäkkiä me ei enää voida ees nukkuu vierekläin tai suudella ja että mä en saa kodkee suhun, vaikka joku toinen on koskenut suhun niin pitkään ilmam että mä ees tiesin siitä. Että 6 kuukautta sä teit eroa mun tietämättä ja nyt mun pitää lopettaa kaikki seinään vain parissa päivässä. Että meidän intiimiys loppuu ilman mua, eikä niin, että me lopetetaan se yhdessä ja sanottais kaikelle yhdessä hyvästi. Oon pahoillani, että sä et voi tehdä niin, koska yrität pitää kiinni lupauksesta jollekulle toiselle. On vaikeeta ymmärtää miten et vou olla mua nyt lähellä enäö eronhetkellä kun yritän jotenkin selvitä ja sanoo hyvästi, kun kuitenkin joku muu on saanut olla sua lähellä vielä sillon kun me oltiin me. Muhun sattuu, että mulla ei voi olla ees samoja oikeuksia kun yritetään lopettaa meidän koko ikämme kestänyt suhde. Kiitos kun olit mun ystävä jo lspsena ja että kasvoit mun kaa teini-iän läpi. Kiitos, että oon saanu olla sun kaa sekä teininä, että aikuisena. Kiitos, että et välittänyt siitä, että oon niin sairas fyysisesti. Kiitos, että uskoit muhun sillonkin kun mä en uskonut itseeni. Kiitos, että olit mun kaa sillon kun mun isä kuoli ja sillon kun mut jätettiin yksin selviämään. Kiitos, että tulit sillon niin pyyteettömästi takasin mun elämään. Kiitos kun oot hoitanu meidän talouden, käynyt kaupassa joka päivä, apteekissa ja siivonnut. Kiitos kun oot vahtinu, ettei meidän rahat lopu kokonaan. Kiitos, että oot elättäny mua. Kiitos, että et koskaan ollut vihanen, tai pettynyt siitä, etten voi tehdä töitä. Kiitos, että täytit mun dosetin ja vahdit, että otan mun lääkkeet. Kiitos, että halusit mun rikkinäistä kehoa. Kiitos, että autoit mut ylös sohvalta ja sängystä ja käytit mua suihkussa ja autoit peseytymään. Kiitos, että sait mut aina nauraa. Kiitos, että meillä oli Unto ja että meidän pieni perhe oli niin hyvä ja rakas. Kiitos, että tuit mua kun Unto kuoli. Kiitos kun tuit mua kun muutkin kuoli ja lähti. Kiitos kun annoit mulle kaksi uutta perhettä. Kiitos, että riitin edes 15 vuotta. Kiitos, että kosit mua. Kiitos, että sain pelata niin monta ihanaa peliä sun kaa, ja nauttia niin monista sarjoista. Kiitos, että jaoit mun kaa niitä juttuja ja nautit mun seurasta niiden parissa. Kiitos, että kuuntelit mun kaikki jutut ja halusit tietää musta kaiken. Kiitos, että kerroit mulle kaikki sun jutut. Kiitos, että luit mulle iltasatuja. Kiitos, että sanoit mulle joka päivä, että rakastat mua. Kiitos, että kehuit mua koko ajan kauniiksi ja seksikkääksi, vaikka mun keho muuttu niin paljon kaiken sairauden keskellä. Kiitos, että näit mussa hyvää. Kiitos kun olit aina mun mukana sairaalassa, vaikka olin siellä usein ja pitkään. Kiitos, että ajoit autoa ja kuskasit meitä. Kiitos, että otit mun perheen ja ystävät vastaan. Kiitos, että jaoit omasi. Kiitos, että puristit mun kättä kun koski. Kiitos, että huolehdit, että kaikki toimii. Kiitos aivan kaikesta ja mä toivon, että sä voit kiittää mua ees osasta näistä. Kiitos, että autat mua pakkaamaan mun elämän pois ja muuttamaan. Kiitos, että et jätä mua ihan tyhjänpäälle nyt. Kiitos, että yrität pelastaa mut. Mä rakastan sua enemmän kuin elämää ja mulla on ikävä sua joka hetki. Mä oon heränny tänäänkin taas 3 yöllä ja yrittäny olla laittamatta sulle mitään viestei, että saat nukkuu. Mä haluun, että sä oot onnellinen ja pysyt onnellisena. Mä haluun sulle vaan kaikkea kaunista ja hyvää. Oon pahoillani jos en jaksa jäädä tähän maailmaan enää joku päivä. Mä pyydän jo nyt anteeksi ja se tuska mitä mä tuon sulle on mun suurin synti ikuisesti. Mä yritän pysyä hengissä sua varten mahdollisimman pitkään, vaikka mun elämä ois pelkkää kärsimystä. Mä rakastan sua. Mä rakastan sua. Mä rakastan sua.

2.7.2020

Hoitopalaute

Tämä merkintä koskee mun terveyttä ja henkkoht. juttui. 🆘️Hyvin paljon valitusta!🆘️

Sain pari päivää sitten 6 viikon osastojakson loppuarvion/hoitopalautteen/yhteenvedon. Suurimmalta osalta kaikki oli omasta mielestäni totuudenmukaista ja kuvasi hyvin mun arkea ja oireita... MUTTA...

Ikäväkyllä tälläsissä isommissa terveyttä arvioivissa jutuissa melkein aina näkyy jotain sellaista mistä oon eri mieltä ja hämmentynyt. Asioita joita mulle ei sanottu hoitojakson aikana tai lääkärinvastaanotolla jne. Sitten luen näitä mun miljoonia papereita yksin kotona ja vihastun. On vaikeaa ymmärtää mitä hoitohenkilökunta pitää ns tärkeänä ja millaisen kuvan ne musta kulloinkin muodostaa.


Alkuun nyt kuitenkin tämä diagnoosilista joka pitää täysin paikkansa ja josta olen kiitollinen! Ei mitään turhia lisäyksiä tai arvailuja. Kiitos!! 👏👍


Alotan tällä kun se on kaikista... öh noh yksinketaisin. En ole todellakaan menossa tässä kunnossa mihinkään ihmeen askartelupaskartelu ryhmiin, vaan (kuten oli puhekkin) panostan kodinhoitoon ja ystävien näkemiseen, sekä omiin harrastuksiin. Näissä on ihan tarpeeksi rasitetta ja tekemistä. Mieluummin käyn vaikka kavereiden kanssa ulkona ja maalaan kuin tuhlaan energiaa johonkin uuteen joka kuluttaa mua tietenkin vielä extraa 🤦‍♀️

No ja sitten... "psyykkisen voinnin kohennuttua". Mun pääsäännöllinen työkykyä rajottava juttu on jatkuvat kivut! Kaikki muu tulee sen perästä ei sitä ennen. Turha tehdä mitään arvioo mun psyykkisenvoinnin pohjalta jos krooninenkipu on edelleen invalidisoiva. Nää asiat kulkee kyllä käsikädessä, mutta pidetään nyt se isoin ongelma ykkösenä pls.


Mun sukupolvi on omastamielestäni hyvinkin "lapsellista" ja rentoa. Kaikki omat ystävät jotka on saman ikäisiä kuin itse olen käyttäytyy ns samalla tavalla. Huomion tän kohdan lähinnä siksi, että myöhemmin hoitopalautteessa viitataan mun persoonankehitykseen (???) jne ja siksi millä tavalla keskustelin omahoitajan kanssa osastolla. Mun hoitaja oli tosi kasuaali ja humoristinen. Me vitsailtiin paljon ja tuntui, että ollaan ns samalla aaltopituudella. Ilmeisesti tämä ei sitten pitänytkään paikkaansa ja psykologikin on päätellyt... öh jotain ilmiöitä musta? Mua ei haittaa se, että mun käytöstä analysoidaan nuorekkaaksi, mikä mua haittaa on se, että mulle ei tästä puhuttu mitään ja luen tän (ja muut vastaavat persoonallisuusjutut) jälkikäteen jostain yhteenvedosta jossa niihin viitataan "ilmiönä". Noh tästä kohta enemmän...

Käytin särkylääkkeitä just sen verran kun mulle on niitä määrätty? En oo koskaan ottanu mitään ylimääräsiä, enkä sillon kun muhun ei oikeesti koske. No shit että mulla on paljon vahvoi kipulääkkeitä.


Anteeksi mitä? Tää kohta hieroo mua tosi pahasti vastakarvaan monestakin syystä. Missään vaiheessa psykologia nähdessäni (käyntejä oli 6 viikon aikana lukuisia) mulle ei sanottu mitään tällästä. Eikä tätä myöskään arvioitu esim millään testeillä joita tein työkyvynarvioimiseksi!!! Mulle EI tehty mitään persoonallisuustestei! Mun henkilökohtainen kasvu ihmisenä ja persoonana on kokonaisuus ja jos sitä lähetään analysoimaan niin: a) mä haluisin osallistua tähän prosessiin jotenkin b) mä haluisin tietää miksi sitä analysoidaan ja mikä hyöty siitä on c) mä haluisin enemmän kun vaan yhden random psykologin mielipiteen asiasta. Lisäksi mun menneisyyden traumoja "käsiteltiin" tämän Anun kanssa ohimennen ehkä kerran. Käyntien tarkoitus oli fyysisen ja henkisensuoriutumisen arviointi. Siis palikkatestei jne. Mulla on tarpeeksi ongelmia myös siellä henkiselläpuolella, ettei niitä tarvii keksii lisää tai arvailla! Jaoin tän blogin osoitteen monellekkin ihmiselle mm Anulle kun tuntuivat kiinnostuneilta... niin jos nyt luet tämän täältä niin: ei hyvä ja ei näin.


Kiitos, että kirjasitte ja tunnistatte mun monipuolisen avuntarpeen. Kumpa vaan se ei ois näin ohimennen vaan mainittua kun se on ehkä se tärkein kohta!? 

Missään vaiheessa mun "persoonallisuuden kehityksen tukeminen" ei ole ollut tavoitteena terapiassa jonka oon nyt alottanu. Kukaan ei oo puhunu tästä mulle, eikä sitä oo listattu esim. mun psykoterapiajakson tavoitteisiin. Mä en tiiä mistä vitusta tää oikeesti synty ja oon rehellisesti saatanan vihanen. Mä oon hakenut psykoterapiaa, psykologin ja psykiatrin apua koko mun pahemman sairastamisen ajan! Mä oon TÄYSIN samaa mieltä siitä, että tarviin pikaista apua: masennukseen, ahdistukseen, traumoihin ja yleisesti selviämiseen ja hyväksymiseen. MISTÄ MÄ EN OLE SAMAA MIELTÄ: siitä että mun persoonallisuudenkehitys ois jotenkin keskeytynyt mun henkilökohtaisista menetyksistä ja vastoinkäymisistä ja, että sitä pitäs analysoida tän kaiken muun kiireellisen ja tärkeen keskellä! Jos mitään niin päinvastoin mä oon kasvanut paljon näistä kokemuksista ja ymmärrän elämää ja kuolemaa paremmin. Mä oon aikuinen nainen joka ymmärtää kärsimystä ja arvostaa jokaista päivää kaikesta huolimatta.


Vittu nyt oikeesti 😂😂😂😂😂 Ei oo mitenkään huomioimisenvarvoista tai tärkeetä tai kerro mun muistista mitään hahaha!!!??? Mä en oo jaksanu välittää tai keskittyy kaiken muun kertomisen ja keskittymisen lomassa siihen kui monta vitun kerrosta meidän talossa on. Kun mä nousen niitä portaita ja kiroon niin mä mietin vaan sitä miten perseestä se on ja miten ne vaan tuntuu jatkuvan loputtomiin. En sitä kuinka monta kerrosta meidän talossa oikeesti on (minkä mä tiiän jo pelkästään visuaalisoimalla meidän talon) ja jos multa kysytään jotain tällästä monta kertaa niin mä en välitä ajatella. Tää kertoo vaan siitä, että mulla ei riitä keskittyminen enää kaikkeen kun oon kivuissa ja väsyny. Mulla oli päivittäin monia eri tapaamisia siellä osastolla. Tää antaa sellasen vaikutuksen niinku oisin joku dementikko??? Miksi tää on pitäny korostaa tälleen ja mainita kahdesti voiv.


Potilaat, niinkuin lääkäritkin on yksilöitä ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Mä haluun kunnioitusta ihmisenä ja sellasen hoitopalautteen/diagnoosin joka on HYÖDYLLINEN. Sellasen jossa keskitytään olennaiseen, jotta seuraava henkilö jonka kanssa mä asioin saa hyvää infoa musta ja jatkaa sen perusteella mun kanssa työskentelyä! 

29.6.2020

Nimetön yökkö

A4, Sekatekniikka

2018 tehty yökkö jonka nimeä en enää muista. Tämäkin löytyy tädin seinältä Varkaudessa. 

19.6.2020

Huhuu? Who?

Pälyilevät pöllöt - A5, Akryylimaalit 

Lisää 2018 tehtyjä tauluja, jotka oon antanut pois vuosia sitten ja nyt otin kuvii. Oon tehnyt parikin tornipöllö maalausta, kun se vaan on jotenkin niin kaunis ja mystinen lintu. Tässä vähän häiritsevämmän näköiset pöllöt vahtimassa jotakuta huono-osaista kuolevaista. Pöllöt näkevät kaiken.

Donna Madonna

Munchin Madonnan uni - A5, Akryylimaalit


Päätin ottaa kuvia joistakin vanhoista tauluista, jotka oon antanu tädille (nyt kun olen täällä juhannusta viettämässä). Tämä löytyy tädin vierashuoneesta. 2018 tehty pieni taulu. En ymmärrä, enkä muista mitä mietin kun tätä tein. Tietysti mietin inspiraationlähdettä, eli yhtä Edward Munchin Madonnista, mutta muu symbolismi tuntuu nyt irralliselta. Tykkään ite enää linnusta.

17.6.2020

Avoin maa

Se meidät nielee Avoin maa - A4, Sekatekniikka

Heräsin eilen kuuden maissa, koska makkariin oli tullu ampiainen joka hakkas pitkin ikkunaa. Kirjotin runon ja tein tän kuvan.

Kuollut avoin maa
Siellä ajstus toistaan saa saalistaa
Hiekanjyvä kuin pelko silmäkuoppaa kaihertaa
Ei tienviittoja

Hiekkapöly pyörii hampaissa 
kuluttaa minut kirskuen
Autio aava nielee myös huomisen

Kuiva iho repeää 
Kipeä haavauma hymystä jäljelle jää
Ei täällä nauraa saa

Kangastus vain hetken esiin pilkahtaa 
Siellä horisontti ivaa katsojaa
Mutta tule ei mitään uutta
Ei soraa, ei heinääkään maatuvaa
Vain autiomaat

4.6.2020

Pionit

Keskeneräiset pionit - A3, Guassi

Eilen oli vika kuvisryhmä. Uppouduin tekemään kukkia ja sitten aika vaan loppu kesken, vaikks tuntu, että justhan mä alotin.
Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©