Alotin tän blogin kirjottamisen 2016. Ensimmäinen postaus syntyi 15.6.2016. Tämä on itseasiassa nyt 300 merkintä jonka olen tänne kirjoittanut. Jippii 😐🎉 Niistä 300 merkinnästä julkisia on nyt 209 ja arkistoituja 91. Luonnoksia ei enää ole. Kommentteja olen saanut bloggerin mukaan 248. Mietin vaan onko siinä mukana myös mun omat vastaukset? Oon käyttänyt tätä blogia milloin mihinkin mun tarpeisiin ja se on palvellut mua hyvin.
Oon nyt jonkun aikaa jo käyny läpi sellasta vaihetta jossa vetäydyn enemmän... mutta mulla on samaan aikaa edelleenkin tarve purkaa itseäni ja jakaa asioita. Se tuntuu kuitenkin jotenkin vastenmieliseltä. En tiiä. Tää on hyvin ristiriitainen juttu nyt mulle. Ehkä siksi, etten luota enää ihmisiin... tai siksi, etten jotenkin kuitenkaan näe enää mitään pointtia jakaa montakaan asiaa mun henkilökohtaisesta elämästä, tai tunteista. Varsinkaan mun rehellisistä tunteista ja ajatuksista. Olen siis miettinyt mitä haluan tälle blogille tehdä. Mihin tätä enää käytän ja mitä tänne jaan.
Päätin ensimmäiseksi arkistoida vanhoja merkintöjä. Sellaisia missä käsittelen mun tunteita, ajatuksia, mielipiteitä ja vaikeita elämän kuvioita. En halua enää jättää näkyviin montakaan asiaa mun ns. entisestä elämästä. Ne ei enää tuota mulle iloa, tai kerro sellasta tarinaa musta itsestäni, jonka tahtoisin jakaa. Haluun vaan mennä eteenpäin ja jättää asiat taakse.
Mitä sitten tänne enää laittaisin? Enimmäkseen haluaisin kai näyttää mun taidetta. Se tuntuisi olevan niitä harvoja asioita mussa itsessäni joista edelleenkin välitän. Mulla on kuitenkin tällä hetkellä hyvin huono olla monella tapaa... joten saan aikaiseksi hyvin vähän. Ei ole paljoa mitä siis näyttää. Siitä huolimatta en halua kuitenkaan "langeta" purkamaan itseäni tänne jollain muulla tapaa. Oon mielummin kai sitten hiljaa. Pyrin jotenkin luomaan jotain visuaalista.
Kuulumisia saatan jakaa jos teen jotain omasta mielestä mukavaa... jos siis jaksan ja se ei tunnu massiiviselta projeltilta. Kävin Japanissa vuoden alussa. Vietin siellä avopuolison Mikon kanssa 3 kuukautta. Oli paras ja ihanin matka jolla olen koskaan ollut. Siitä kertominen on kuitenkin tällä hetkellä ihan liikaa mulle. Kynnys on nyt liian korkea. Kuvia tuli otettua tuhansia ja niiden läpikäyminen tuntuu liian työläältä. Vaikka kuvien katselu itsessään on ihanaa, kun niistä näkyy mitä tuli tehtyä ja kuinka paljon nautin kaikesta. Tulen super iloiseksi ja kiitolliseksi kun muistelen reissua. Ehkä sitten joskus... ehkä ei. Reissua varjostaa myös mun fyysinen ja henkinen vointi. Se kun aina rajoittaa mun tekemisiä.
No ja mun terveydestä puhuminen täällä. Kuten mun monesta aikasemmasta merkinnästä on käynyt ilmi: oon ikäväkyllä monella tapaa kroonisesti sairas. Kärsin jatkuvista kivuista jne. Oon puhunut ja kertonut asioista paljon. Niin paljon, että siitä itsestäänkin on lopulta tullut taakka. En pysty enää elämään uudestaan mun sairaushistoriaa. Siihen liittyy jo liikaa traumoja, eikä niiden kohtaaminen auta mua. Jätän asian tähän. Mun taiteessa kyllä silti näkyy mun moninainen sairastaminen ja voin sitä kautta jotain asiaan liittyvää jakaa lyhyesti.
Eli... pyrin tulevaisuudessa jakamaan tänne lähinnä mun taidetta. Toivottavasti saan sitä vaan tehtyä. Mulla on tällä hetkellä monta maalausta kesken ja vaikeuksia saada niitä valmiiksi. Alotan aina jotain uutta hetkellisestä inspirastiosta... mutta se lopahtaa hyvin nopeasti. Jotkut maalaukset olen alottanut jo monta vuotta sitten... Toivottavasti jonkun edes saisin valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti