20.8.2022

Kävele kanssani valoa pitkin

Kätketyssä kammiossa - A4, akryylimaalit kanvasille, 2019



Lisää töitä arkistoista joille en tiedä mitä teen tulevaisuudessa. Runon kirjotin vanhalle ystävälle joka ei pidä enää yhteyttä, mutta on ollut yksi rakkaimmista ihmisistä mun elämässä. Aihepiiri johon monet voi samaistua tavalla, tai toisella ja jota käsittelen itse aina uudestaan taiteen kautta. Menetys sen monissa muodoissa usein painaa mua alas mun jokapäiväisessä elämässä. PTSD diagnoosin saaneena ymmärrän edes vähän paremmin mistä (tähän liittyen) mun käytös johtuu, mutta ei se tee siitä silti helppoa. Maalaaminen ja kirjottaminen auttaa prosessoinnissa.

19.8.2022

Unta kukista?

Odilonin uni - A3, akryylimaalit kanvasille, 2020 


Tein tämän, koska inspiroiduin Odilon Redonin taiteesta (born Bertrand Redon; French: [ʁədɔ̃]; 20 April 1840 – 6 July 1916) was a French symbolist painter, printmaker, draughtsman and pastellist). Varsinkin taiteilijan värien käytöstä ja kukista. Odilonin taiteessa on mulle sellasta koskettavaa herkyyttä ja mystisyyttä mikä ilahduttaa... mutta myös sellasia tosi outoja juttuja, jotka kutkuttaa taas sitä osaa mussa joka tykkää kaikesta karmivasta ja häiritsevästä. Omituisia olentoja joilla on vaan yksi silmä, tai pää jolla on hämähäkin jalat jne. Taiteilijan naishahmot myös tuntuu koskettavan mua monella tapaa ja koen niiden kautta jotain mitä en oikeastaan osaa just nyt edes sanoiksi tähän kuvailla.

Tämänkin maalauksen olin vaan unohtanut tehneeni. Mietin, että voisin jopa myydän tämän jos sille joku halukas ostaja löytyisi. En vaan tiedä missä sitä kauppaisin ja paljon pyytäisin siitä. Mulla ei ole hirveesti ollut tapana myydä mun taidetta, tai edes tehdä tilaustöitä. Oon kuitenkin pohtinut, että taiteilu on niin tilaa vievä harrastus, että jossain vaiheessa mun on vaan pakko luopua joistain mun töistä. Niitä on tullut vuosien varrella niin paljon kuitenkin ja niitä syntyy koko ajan lisää myös. Oon maalannu vaihtelevan aktiivisesti kai jo vuodesta 2007 lähtien. En voi vaan säilytellä ikuisesti, tai antaa puolia mun äidille ja tädille.

18.8.2022

Kesäreissu 2022

 Käytiin tänä kesänä Oulussa juhlimassa Jennin 30v yllärisynttäreitä! 😊🎉 Ylläri oli Jennin äidin idea ja juonittiin se silleen, että menee sopivasti Mikon kesäloman kanssa yhteen. Ajettiin siis Varkaudesta Jääliin omalla autolla. Tämä oli tän kesän isoin reissu, joten mulla on paljon mitä kertoo ja näyttää.

Perillä meitä odotti Jennin kotona lössi sukulaisia, jotka koristeli olohuonetta, keittiöö ja laitto herkkuja pöytään. Oltiin kaikki siellä keittiössä piilossa ja alettiin laulaa kun Jenni tuli paikalle. Sillä kesti hetki myös tajuta, että minä ja Mikko ollaan siinä myös 😂 Sitten vasta yllättyikin.

Jennin vanhemmat oli kehitelly kunnon syyt miksi Jennin piti lähteä kotoa ja mitä kaikkee sen piti muka tehdä. Jenni ei tietenkään älynny, että siinä olisi mitään outoa. Ei meinannu vaan ensin jaksaa lähteä minnekkään, niin oli pitänyt topakasti suostutella (mistä ei myöskään epäilly mitään) 😂 Sen äiti oli muunmuassa sanonu vaa päivää ennen, että se värjää Jennin tukan (että on sitten nätti fresh tukka juhlissa). Ei ollu siitäkään mitään hoksannu lol.

 Mua huvitti kun Mikko oli miettiny, että "mitä jos Jenni sattuu ajaa meitä vastaan ja tunnistaa auton/näkee meidät". Sanoin, että Jenni ei ensinnäkään muista, tai tunnista muiden autoja, saati seuraa liikenteessä silleen, että se kerkeis nähdä meidät jonkun auton kyydissä. Oon itse ihan samanlainen, niin tiiän 😃 Tää tuli todistettua täysin kun Jenni ei tosiaan tunnistanu sit kotiin palattuaan yhtäkään vieraiden autoo jotka oli siinä pihassa parkissa. Sille oli alustavasti sanottu, että sen äidille tulee työkavereita kylään, niin se oletti, että ne on niiden autoja.

Ihan höynäytetty Jenni hähähä


Se päivä ja ilta vietettiin siis Jennin kotona juhlien. Syötiin, juotiin ja paljuiltiin. Tossa niiden talon pihalla on tosiian sekä palju, että nyt tänä kesänä siihen lisätty iso täytettävä uima-allas. Myöskin kuten kuvasta näkyy niillä oli siellä tällä hetkellä koiranpentuja, jotka odotti pääsyä uusiin koteihin. Jennillä ja sen äidillä on kenneli ja paljon koiria.

Pari kuvaa Jennin ja mun kaverikirjasta jota täytetään aina kun nähdään

Jennillä (ja itseasiassa mullakin) on polaroidikamera millä otetaan kuvia ja sit lisätään ne siihen meidän kirjaan

Seuraava päivä oli krapulointi ja löhöily päivä. Polaroidi kuvassa näkyy Jennin päällä mun ja Mikon lahja sille. Tommonen keltanen paita missä on ranskanbuldoggeja. Siinä on myös meidän mätöt, jotka haettiin Tikan Kontti nimisestä "ravintolasta". Oikeasti se on baari ja pitsojenpohjat oli oudon sitkeitä. Täytteet oli kyllä hyvät. Kuvan reunassa Jennin veli Otto, jonka kanssa vietettiin aikaa yhdessä niin kauan kuin se sieti meitä 😃 Otaku-Otto suositteli meille tosiaan semmosta animmee kuin Konosuba, niin sitä katsottiin sitten. Se oli oikeen viihdyttävä.


Päivä numero kolme vietettiin kokonaan Oulun keskustassa. Lähdettiin 12 maissa ja tultiin takas Jääliin vasta kymmenen jälkeen. Mikko ei ollu tosiaan koskaan ennen seikkaillu Oulussa kunnolla, niin tehtiin semmonen pitempi kierros vaikka missä. Jätettiin auto parkkihalliin keskustassa koko päiväksi ja shoppailtiin kaikissa mahdollisissa kaupoissa. Muunmuassa ostoskeskus Valkealla. Shoppailun jälkeen Otto tuli meidän mukaan myös. Sitten mentiin syömään semmoseen ramen ravintolaan kuin Neko-sama. Jenni ja Mikko oli vähän pettyneitä, mutta mulle maistu ihan tarpeeksi hyvin. Otto oli erilainen nuori ja halus taas pitsaa.


Syömisen jälkeen käveltiin merenrantaan Torille. Ostettiin jälkkäriksi kirsikoita ja jätskiä. Käytiin myös kauppahallissa, tervehdettiin Toripoliisia ja kierrettiin kojut. Ostin Mikolle meemipaidan jossa on poliisi Akusedö ja siinä lukee "aivan vitun laitonta". Naurettiin vitusti myös semmoselle paidalle jossa lukee "oodenssit yläbörsään". Piirsin niistä tosiaan kuvan kirjaan mikä näky tossa aikasemmin. Mikko osti mulle super hienon kiven semmosesta kojusta joka myi koruja ja kiviä. Se on hiomaton tiikerinsilmä. Jenni kysy siltä myyjältä onko se kirottu 😂


Torilta käveltiin sillan yli Pikisaareen jossa oon itse opiskellu kahteen otteeseen. Ensin 2008-2010 media-assistentiksi ja sitten 2013-2015 vaatetusompeliaksi. Nynykyään siellä ei opeteta enää mitään. Osa rakennuksista on suljettu kokonaan homeongelman takia ja osa tiloista on otettu hyötykäyttöön kahviloina ja taidenäyttelyinä jne. Pihapiiristä löytyi veistoksia, asetelmia ja... tälläsiä kylttejä 😂

En haluu nästii setämiestä

Ilmeisesti haluun nästii setämiestä

Ja... tällänen... erittäin creepy Einstein mannikiini... juttu... jolla on kädessä joku sininen tonttu joka näyttää enemmän jelly dildolta 😂 Onhan Oulu sentään nyt Suomen kulttuuripääkaupunki! Sivistyimme välittömästi.

 Pelon silmät - Sakari Matinlauri & Ari Järvinen, 2022


Käytiin kurkkaamassa mun mediaopintojen vanhoja tiloja ja siellä pidettäviä taidenäyttelyjä. Itse näyttelystä en halua spämmätä tähän kuvia, tai taiteilioiden nimiä tätä enempää. Tässä nyt kuitenkin linkki niille joita kiinnostaa alueella tapahtuvat ja sijaitsevat jutut: CLICK!

Uusi pehmo nimeltään Bulla

Kun lähdettiin kävelemään Pikisaaresta takasin keskustaan päin ajateltiin poiketa vielä sellaseen merimiehen kotimuseoon. Se oli sitten menossa jo kiinni, mutta törmättiin siellä mun vanhaan kaveriin Iirikseen, joka on siellä töissä. Odotettiin sitten siinä, että sillä loppuu hommat ja lähdettiin neljästään käymään kahvilla. Käveltiin Tähtitorninkahvilaan ja Iiiris kertoi meille kaikenlaisia historiallisia juttuja siinä matkalla. Saatiin siis ihan opas mukaan tälle meidän "Oulu kierrokselle" 😂 Iiris on tunnetusti oikeen kunnon historiahörhö ja aina ollut äärimmäisen kiinnostavaa seuraa. Tosi ihana yhteensattuma oli törmätä! Ollaan viimeksi nähty 2019 mun viimesissä Oulun Halloween bileissä. Siellä kahvilassa sattu olemaan myös taidenäyttely. Tässä linkit taiteilijoiden instoihin: CLICK, CLICK!

"Istut nyt siinä ja katot tonne, niin mä otan susta kuvan"



Käytiin kahvilan jälkeen muunmuassa kevelyllä Ainolanpuistossa. Pikettiin siellä olevaan pieneen kasvihuoneeseen ihastelemaan kasveja. Siitä käveltiin takaisin keskustaa kohti. Hetken mielijohteesta poikettiin myös Tuomiokirkkoon missä Iiris kertoi lisää mielenkiintoisia faktoja. Hirveesti muutenkin oli juteltavaa kun oltiin nähty niin pitkä aika sitten viimeksi. Klo oli noin 20:00 tässä vaiheessa jo. Sitten satuttiin näkemään mun toinen kaveri Tanu kun se ajoi skootilla ohi. Sillä oli luurit päässä, niin eihän se mitään huomannut. Sitten tuumittiin, että voisihan sitä käydä vielä syömässä jossain uudestaan. Päädyttiin lopulta siihen, että mennään Intialaiseen. Ravintolan nimi on Garam Masala ja olin käynyt siellä viimeksi 2014 mun äidin ja sen miehen kanssa. Ruoka oli super hyvää ja vaikka mua (ja Jenniä) väsytti jo aikalailla, nautin seurasta, ruuasta ja koko päivästä niin paljon, että ihan harmitti, että se oli lopuillaan. Sovittiin siinä sitten, että voitaisiin nähdä iirista myös seuraavana päivänä ja Tanua mahdollisesti myös. Sit käveltiin takasin autolle, ajettiin Jääliin ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Jennin liikennnevalo synttärilahja juomat 💚💛❤️

Neljäs ja vika kokonainen päivä käynnisty todella hitaasti ja päästiin lähtemään kaupungille vasta puol kahdelta. Jenni oli keksiny, että voitaisiin käydä jossain escaperoomissa. Jennin äiti sitten etsi ja varaili meille jotain huonetta siinä kun tehtiin lähtöö ja sumplin, että tulisko Iiris ja Tanu sinne myös sitten. Käytiin ensin raksilan marketeilla Kirpputorilla, mistä löysin oranssin mekon jossa on mustia pilkkuja. Naurettiin siellä myynnissä olevien huonekalujen hinnoille. Sen jälkeen vietiin auto taas parkkihalliin ja lähettiin shoppailemaan. Käytiin uudestaan Valkealla parissa kaupassa ja semmosessa alternative clothing kaupassa kuin Underground. Sitten treffattiin taas Iiris kun siltä loppu työt. Etsittiin pitkään paikkaa mihin mennä syömään, kunnes päädyttiin M6 Diningiin. Syötiin terassilla ja lokit kyttäs ja syöksähteli siinä meidän päällä koko ajan. Siitä siirryttiin sinne pakohuoneelle odottamaan. Jenni ja Iiris päätti käydä vielä Film Townista karkkia, minkä takia ne oli sitten vähän myöhässä 😂. Tanu ja Jennin äiti (joka tuli myös pakoilemaan) oli saapu tosiaan siinä välissä ja me muut mentiin sisälle ajoissa. Pakohuone oli mielisairaala/laboratoorio tyylinen ja sieltä oli tunti aikaa päästä ulos. Just kerettiin pakoon. Aikaa jäi yli vaan 1min 35 sek. Sitten palattiin takasin Jääliin. Siinä ei jääny paljon aikaa Tanun kanssa rupatella, mikä harmitti. Pitää nähdä sitä uudestaan ASAP. Loppuilta juopoteltiin laiskasti ja mentiin taas aika ajoissa nukkuu.

Minun Jääliö 💕

Seuraavana aamuna pakattiin ja lähdettiin ajaa takasin savoon 11 aikoihin. Ajattiin vielä Kuopion kautta missä tavattiin muita kavereita (Jimi, Jaana, Martti ja Ville). Käytiin niiden kanssa syömässä ja torilla jätskillä ja juteltiin pitkään.

Tältä reissulta tuli otettuu ihan hirveesti kuvia ja mun oli vaikeeta miettii mitä niistä haluaisin näyttää ja mahduttaa tähän. Tehtiin niin paljon kaikkea ja tuli ylläri törmäämisiä kavereihin ja kaikkee oli niin paljon. Yritin nyt kuitenkin kertoa ja pistää muistiin jotain, kun oli niin kiva reissu. Haluun tarttua näihin hyviin hetkiin elämässä ja muistaa niitä ja kirjottaa niistä. Niin usein tää blogi toimii kuitenkin vaan mun tunteiden ja kärsimysten purkamisen välineenä. Oli kanssa hyvin eheyttävää nähdä pitkästä aikaa kavereita. Onneksi mulla on vielä niitä jäljellä, vaikka ovatkin suht kaukana 💕

17.8.2022

Harakoita

 Lisää keskeneräisiä ja vanhoja töitä, jotka tuli vastaan kansioita järjestellessä. Tykkään hirveesti harakoista (myös variksista ja naakoista) 🖤 Joskus vielä maalaan kunnon harakka taulun missä on pihlajanmarjoja, koska se on mun lemppari puu ja mun mielessä nämä kaksi vaan kuuluu yhteen.


Harakka 2018 väri2 - A4, digitaalinen, 2018

Harakka 2018 väri1 - A4, digitaalinen, 2018

Löysin muunmuassa tämän yksinkertaisen vanhan tussipiirustuksen jonka päätin huvinvuoksi värittää digitaalisesti. Päätin vaan laittaa litteet väritykset, mutta en osannut valita kummasta näistä pidin enemmän, niin tässä on nyt molemmat sitten. Tykkään tästä asetelmasta ja voisin esim käyttää tätä sen mun tulevan harakka taulun referenssinä.

Harakka räntäsateessa - A4, sekatekniikka paperille, 2018

Toinen harakka jonka oon tehnyt vuonna 2018. Tämän annoin silloin tädille. Ei hirveästi mitään sanottavaa tästä, kun tämäkin oli joku nopee sutasu minkä tein silloin vaan enempää sitä ajattelematta.
Harakka 2020 - A4, muste ja tussit paperille, 2020

Tämän jyvää jemmailevan harakan tein osana mun ikuisuusprojektia, eli runokirjan kuvitusta. Runojen teko on loppunut täysin ja siten myös siihen kuuluvien mustavalkosten kuvituskuvien teko. En tiedä herääkö mokoma haave enää ikinä henkiin. Voisin vaan dumpata kaikki sitä varten tehdyt kuvituskuvat tänne blogiin johonkin yhteen postaukseen ja se siitä.

16.8.2022

Drawtober 2021

Oon käyny läpi ja lajitellu mun piirustuksia/maalauksia, kirjotuksia ja muita säästettyjä papereita taas. Muutin Mikon kanssa virallisesti yhteen huhtikuussa, vaikka oonkin viettänyt kaiken mun ajan täällä asunnossa jo pitkään ennen sitä. Vähitellen oon myös saanut tuotua mun kaikenmaailman tavarat tänne ja niille on järjestynyt omat paikkansa. Arkistojen kätköistä tosiaan on löytynyt kaikkea. Yritin 2021 parina päivänä tehdä jotain Inktober/Drawtober haastetta. Siitä ei tullut tietenkään mitään, niinkuin ei ole tullut edeltävilläkään kerroilla kun olen kokeillut tällästä. Mulla ei riitä voimat johonkin hulluun haasteeseen missä piirretään jotain joka päivä ja seurataan jotain listaa asioista mitä piirtää. Toki tällä kertaa tiesin sen ja piirsin vaan pari Halloween/kauhu aiheista juttua. Päätin siis nyt hetken mielijohteesta värittää nämä keskeneräiset piirustukset. Olin jättänyt nämä kolme täysin luonnos tasolle, joten mun piti myös piiirtää nämä koneella loppuun ja siistiä niitä aika paljon.





En enää muista missä järjestyksessä nämä piirsin sillon. Eka on selkeesti joku kirottu nukke, toka on joku suomonsteri ja kolmas on semmonen creepypasta kuin smile dog. Mulla ei noihin kahteen ekaan ole varsinaisesti mitään lisättävää. Smile dogista sen verran, että mietin samalla myös skin-walkkereita ja halusin lisätä semmosta jotain "uncanny valley" fiilistä, joten piirsin tassujen tilalle kädet.

8.8.2022

Cat Day

 Huomasinpa äsken, että tänään on kansainvälinen kissojen päivä. Siitäpä hetken inspiroituneena päätin etsiä ja vihdoin näyttää tämän maalauksen jonka tein Untosta 2019. Tein tämän silloin eksälle syntymäpäivälahjaksi. En enää muista minkä nimen annoin tälle, tai minkä kokoinen taulu oli. Veikkaan, että jotain A5 luokkaa. Kukkaseppeleessä ei ole varsinaisesti mitään tiettyjä, tai ns oikeita olemassa olevia kukkia. Maalasin vaan jotain mielikuvitus kukkasia Untolle 💕 Koska en enää omista tätä itse, niin voisin maalata uuden version tästä, tai jonkun vastaavan. Oon aina tykänny tälläsistä eläin muotokuvista missä on myös kukkia. Näin itseasiassa tän henkisiä maalauksia tänä kesänä taas tuolla Varkauden Taidekeskus Väinölän jokavuotisessa Naivistit näyttelyssä. Ne kyllä ilahdutti ja insipiroi mua! 😸 Ehkäpä saan vielä maalattua itselle jonkun söpön Unto taulun joskus tässä.


Unto 2019 - A5, akryylimaalit kanvasille, 2019

3.8.2022

Art vs Artist (fanart edition) 2/2

 
Perus varotukset taas alkuun. Tässä postauksessa näkyy piirroshahmojen kikkeleitä. Eli ihan vaan fiktiivisten hahmojen alastomuutta itse piirretyssä fanartissa.

Kuten otsikosta näkyy tämä on toinen osa missä näytän mun tekemää fanarttia vuosien varrelta ja kuvia itsestä. Katso aikasempi blogimerkintä lisätietoja halutessasi. Elikkäs tässä on nyt vuodet 2017-2021.



2017 piirsin omasta mielestä ensimmäiset onnistuneemmat eroottiset fanartit. Mies hahmojen anatomia tuli vähitellen tutummaksi. Tästä vuodesta eteenpäin jäin jumiin DBZ hahmojen piirtämiseen ja se on sitten muokannut sitä miten ylipäätään piirrän fanarttia. Kaikki on vähän liiotellun lihaksikasta ja semmosta perus shonen anime kamaa. En yleensä piirrä fiktiivisiä hahmoja jotka on naisia. Eli vaan niitä omia lemppari hahmoja joita voin "fanityttönä" ihastella. Kuten näkyy en piirrä taustoja lol. 2017 alkuvuodesta rupesin kärsimään kovista kivuista jotka paljastu 2018 endometrioosiksi. Siitä huolimatta sain jotain tehtyä tänä vuonna ja enemmän otetta piirtämiseen. Jäin sairaslomalle (jolla olen edelleenkin), eli aikaa on piirtää jos on vaan voimia.




Tukan väri muuttui taas, mutta lopetin jossain välissä kulmakarvojen värjäämisen, mikä oli ollu juttu enen tätä. Vihreät hiukset oli tarkotus ensin pitää tälläsenä neonvihreänä, mutta se ei ollut tarpeeksi käytännöllinen mulle. Vihreä itsessään jäi kuitenkin pariksi vuodeksi. Silmälasit vaihtu vihdoin! Lemppari työ on ehkä tämä romanttinen ja ujosteleva Piccolo. Tykkään sen siististä lineartista ja yksinkertaisesta perus varjostuksesta. Hyvin perus kaikenkaikkiaan siis, mutta kiva.



Piirsin melkeen pelkästään DBZ hahmoja. Parempia ja monipuolisempia asentoja. Mitä törkeempiä sain vaan tehtyä, niin sen parempi haha. Varjostus runsaampaa ja kaikinpuolin parempaa. Hahmot ei näytä enää niin litteiltä. Mietin enemmän millasia värejä haluun käyttää. Kikkelit rupes näyttämään paremmilta yllättäen kun piirsin niitä enemmän. Mun vakio on selkeesti piirtää vaan yksi hahmo, koska oma keskittyminen ei riitä siihen, että olis monta hahmoo samassa kuvassa. Vaikeempaa myös hahmottaa eri hahmojen mittasuhteet verrattuna toisiinsa. Helpompi vaan piirtää yksi. Oon jumahtanut siihen nykyäänkin, kun ei riitä kiinnostus, tai ylipäätään energia enempään. Sain 2018 edes jotenkin toimivat endometrioosi lääkitykset ja jaksoin istua kivuista huolimatta koneella piirtämässä.




Hiukset edelleenkin vihreet ja omasta mielestä oon näyttäny aika samalta 2018 vuodesta eteenpäin hapitukseltani. Ainoa mikä on seilannut edes takasin on paino. lemppariksi valitsen tämän kylpevän Raditzin. En tiiä miksi tykkään tästä edelleenkin, vaikka nään tässä samaan aikaan älyttömästi anatomia virheitä.


2019 on mulle semmonen vuosi milloin oon piirtäny omasta mielstäni ne kaikkista parhaat fanartit. Piirsin silloin eniten ikinä fanarttia ja mulla oli vaikeuksia jopa päättää mitä niistä pistän tähän ja mitä jätän pois. Tän vuoden jälkeen en ole enää piirtänyt läheskään näin paljoa, enkä tiedä tuunko piirtämään... 2019 lopetin lähes kokonaan ääriviivojen tussaamisen ja siirryin vaan suoraan värittämään lyijykynillä piirrettyjä ääriviivoja. Tuntui, että usein tussaus vaiheessa piirustuksista hävisi joku fiilis/ilme. Tykkäsin lyijykynien antamasta rouheammasta ilmeestä ääriviivoissa jne. Säästin myös samalla aikaa ja hermoja. työt sai kuitenkin samalla siistittyä kun niitä väritti digitaalisesti.




Omasta lärvistä ei ole hirveästi mitään sanottavaa. Valitsin tämän jokerin joka on edelleenkin mun lemppari Jokeri-sedö jonka oon ikinä piirtänyt. Ilme on hauska ja tää vaan kertoo hyvin siitä millasesta Jokerista tykkään itse visuaalisesti eniten jne.




No ja sitten tulee mun elämäni surkein vuosi. En piirtänyt muuta kuin alkuvuodesta. Loput ajasta meni taistellessa, että pysyn vaan hengissä. Piti myös muuttaa ja koko elämä meni muutenkin ns uusiksi. Tietokone oli tässä vaiheessa jo 12 vuotta vanha myös, joten piti säästää uutta varten.



 
Värjäsin tukan takasin oranssiksi kun kaipasin sitä vanhaa lookkia mikä mulla oli vuosia. Se pysyi oranssina joitakin kuukausia ja sitten kävinkin melkeen kaikki mahdolliset värit läpi mitä mulla on ollut peräkanaan. Lemppari on tämä vika väritetty Piccolo. Eipä ollut hirveesti mistä valita. Tää jäi myös hyvin pitkäksi aikaa ainoaksi väritetyksi fanartiksi.


Yllättävän paljon aloin taas kuitenkin sitten piirtämään, vaikka ei ollut konetta millä värittää ja kaikki muutokset elämässä käsiteltävänä. Muokkasin kännykällä lyijykynä piirustuksia sen verran kuin pysty ja jaksoin. Ei ollut (tai ole) toimivaa skanneria, niin otin myös töistä kuvat vaan kännykällä. Lohduttauduin paljon kaikenlaisella ns helpolla piirtämisellä 2021. tein vain jotain, ettei tarvitse ajatella asioita.



Otin myös paljon selfieitä kun tukan väri tosiaan muuttui niin tiuhaan. Iso identiteettikriisi ja alhanen itsetunto oli noin niinku muutenkin meneillään ja on toki edelleenkin. Lasit vaihdoin hetkesksi mun ns kakkos-vaihtoehto laseihin, jotka oli jääny käyttämättä ikäväkyllä. Harmittaa nyt jälkikäteen kun ne oli kuitenkin tosi nätit. Miksi niitä ei älynnyt käyttää sigh. Atm jo siis uudet lasit uusilla vahvuuksilla. Valitsin lemppari piirustukseksi tämän Piccolon, koska tykkään sen ilmeestä. Muutenkin mulla on joku fetissi nähdä tää hahmo erilaisissa vaatteissa.

Siihempä siis loppui nämä fanart kollaasit eri vuosilta siitä asti kun oon aikuisiällä niitä piirtänyt. Voisin tosiaan etsiä/tonkia joitakin teini-iältä säästyneitä fyysisiä töherryksiä. Kunhan saan mun tavarat paremmin johonkin järjestykseen uudessa kodissa. Oon nyt saanu myös vihdoin uuden koneen ja työpisteen itselle. Tulostin puuttuu edelleenkin ja uusi näyttö ja kaikkea muutakin. Eikä tämä nykyinen pöytäkone myöskään pelitä ihan täydellisesti, vaikka siitä mukavasti maksoin... saatanan saatana.

En ole nyt 2022 piirtänyt paljon mitään fanarttia, tai tehnyt mun orginaalia taidettakaan. Mua ei inspaa mikään ja en rehellisesti tiedä haluanko edes enää piirtää mitään fanarttia. Jotenkin se vaan on jäämässä kokonaan pois, enkä innostu mistään enää. Mieluummin yritän sitten valjastaa mun hetkelliset halut luoda siihen mun omaan taiteeseen. En ole maalannut, tai piirtänyt nytkään kuukausiin. Uuden elämän järjestäminen ja kokeminen vie mun kaiken ajan ja energian. Katsotaan kuinka käy. Tässä on tapahtumassa taas uusia kuvioita kun poikaystävä lähtee vuoden työmatkalle jne. Ehkä mulla on sitten niin tylsää, että alotan taas piirtämään.

Art vs Artist (fanart edition) 1/2

 Koska oon hullu päätin käydä läpi kaikki mun fanart piirustukset ja tehdä niistä tälläset Art vs Artist kollaasit. Niitä joita konsepti kiinnostaa voi etsiä tälläsiä samanlaisia muilta artisteilta esim Twitteristä tägillä #artvsartist. Oon jo aikasemmin postaillu vähän mun fanarttia tänne blogiin ja taisin samalla jo mainitakin, että alotin sitä piirtämään kunnolla joskus 2012. Alotin sillon myös ekaa kertaa tekemään mitään taidetta digitaalisesti. Olin silloin 24 vuotias. Tätä ennen piirsin toki piirrettyjen hahmoja joskus teininä jonkun verran, mutta en siis muuten kuin perinteisesti. Nekin mahtaa olla jossain tallessa, että jos ihan todella kauas haluaisin mennä, niin voisin kai skannata jotain pikku Saaran piirtämiä anime poikia. En lupaa mitään, mutta ehkä joskus vois läpällä.

Näitä on nyt siis vuodesta 2012 vuoteen 2021 asti tässä. Jaan tän postauksen kahteen osaan kuvien paljouden takia ja alotetaan ihan vanhimmasta päästä. Eli tässä postauksessa on vuodet 2012-2016.



Mulla itselläni ei ole paljoa positiivista sanottavaa näistä alkupään kokeiluista. Kaikesta näin vanhasta tulee itselle vain iso cringe. Kiva kuitenkin, että on jotain mihin verrata sit uudempia. Lemppari juttu sillä hetkellä oli alkuperäinen Star Trek. Edelleenkin tänä päivänä yksi lemppari genre on scifi ja Spock on ihana. Väritin lyijykynä ja tussi piirustuksia mahdollisimman vähän ja kokeilin lisätä jotain tekstuureja taustoiksi jne. Tutustuin näihin aikoihin mun yhteen parhaaseen ystävään Jenniin josta sain innostusta piirtää fanarttia uudestaan. Ennen tätä oli pitkä väli millon en tehnyt oikein muuta kuin originaalia taidetta ja sitäkin harvoin. Ei ollut löytynyt irl ketään jonka kanssa fanitaa mitään sen enempää. En muista oliko just tänä vuonna, mutta alotettiin katsomaan yhdessä Dragon Ball Z.



Mulla oli oranssi tukka 6 vuotta putkeen 2009-2014. Eli usein kun piirsin itseni jossain muodossa hahmolla oli oranssi tukka. Teen tätä edelleenkin nykyään kun kuvaan itseäni jotenkin. Näistä mun lemppari on tämä kissabussi työ, joka on ehkä tehty vesiväreillä ja sitten vaan skannattu koneelle.


Alotin kokeilemaan kunnon digitaalista värittämistä, varjostamista ja tehosteita. Oon alusta asti käyttäny Photoshoppia ja sillä meen edelleenkin. Muutenkin prosessi on aika samanlainen kuin se oli jo tässä vaiheessa. Piirrän ääriviivat joko pelkästään lyijykynällä, tai tussaan ne, skannaan, väritän ja säädän photarissa. En siis piirrä tabletilla ja styluksella ääriviivoja. Teen kaiken hiirellä. En omista toimivaa tablettia/piirtopöytää. Joku semmonen mulla joskus oli minkä sain/ostin kaverilta. En päätynyt käyttämään, enkä muista mikä vuosi tämä tapahtui.




Lempparit on nämä Tohtori Sykerö työt joista tykkään edelleen tosi paljon. Kaikki värikäs, hauska ja lapsellinen tuottaa selkeesti edelleenkin mulle iloa. Ajoin sivusiilen tukkaan mitä kaduin aika äkkiä, koska tukan laittaminen oli hankalaa ja kulutti myös hiuksia liikaa. Muuten toki kiva.


Aikalailla samaa settiä. Oon tykänny samoista asioista vuosia ja piirtänyt niistä aina ajoittain lisää fanarttia. Näihin kuuluu muunmuassa Batman ja Pokemon. Kävin ompelukoulua, joten piirtämiselle ei jäänyt niin paljon aikaa, eikä mitään suurempaa kehitystä tapahtunut omasta mielestä.



Tän vuoden lemppari on tämä  kummitus Pokemon juttu, koska se on söpö ja kokeilin sillä jotain uutta. Ääriviivoja ei ole hahmojen ulkoreunoilla ja ne on tehty näyttämään erilaisista papereista leikatuilta.


Tänä vuonna päätin rueta postaamaan mun juttuja Tumbleriin. Alotin myös katsomaan Rick and Mortya josta piirsin aktiivisesti juttuja jonkun pari vuotta kunnes fandomin muut ihmiset sai mut lopettamaan. Oli niin paljon ihme vihaa kaikesta, etten sit jaksanu enää kiinnostua. Nykyään en edes katso sarjan uusia jaksoja, kun ei ole enää seuraa jossa niitä katsoa. Piirsin myös ekaa kertaa kunnon homoeroottista fanarttia 2015. En siksi, ettenkö olisi aiemmin halunnut, en vaan ehkä osannut. Jotain yaoi paskaa yritin joskus teininä piirtää pari kertaa. Anatomia on vaikeeta ja mitä eroottisempaa sisältöö haluaa piirtää sitä enemmän siinä näkyy kehon eri osia ja asentoja jne. Ekat vähän paremmat työt on mun mielestä syntyny tässä välissä. Kokeilin kaikenlaista erilaista tapaa tehdä digitaalista taidetta ja kinnitin huomiota enemmän realismiin ja yksityiskohtiin.



Hiukset ja kulmakarvat muutti ekaa kertaa väriä pitkästä aikaa. Fiilistelin myös paljon kiharaa tukkaa missä hiukset näytti hattaralta. Lemppari on tämä työ Datasta, jonka nimesin "Androidin uni". Viittaan tällä yhteen tiettyyn jaksoon Star Trek Next Generationista. Tykkään kai tästä eniten kun se on niin spesifiä fanarttia ja, koska se oli taas joku erilainen kokeilu siitä mitä saan mahdollisesti tehtyy photarissa.


Älysin alottaa käyttämään enemmän referenssejä ilman, että suoraan kopion kuitenkaan muiden töitä. Asiat ei enää näyttäneet niin litteiltä, vaan oli enemmän jotain dynaamisuutta. Piirsin DBZ juttuja jo aiemmin, mutta en niitä vaan valinnut näihin kollaaseihin kun olivat niin paljon huonompia kuin muut. Olisko jopa eka kerta kun älysin piirtää jotain slasher/kauhu juttuja? En ymmärrä kun oon aina rakastanut kauhuleffoja ja varsinkin Michael Myersiä. Yritin tänä vuonna ekaa kertaa tehdä jotain inktober haasteita joita syntyi surkean vähän. Niistä näkyy tässä kolme. Toi Michael, Vegeta x Piccolo ja Shark Rick.



Ja sitten hiukset ja kulmakarvat olikin siniset. Mun juttu ehdottomasti oli pitkään se, että kulmakarvojen piti olla saman väriset kuin tukan kirkkain väri. Näihin aikoihin päätin kuitenkin, että haluun pitää puolet hiuksista omalla värillä ja tehdä sellasen muka ombre vaikutelman. Jatkuva jurikasvun valkaisu kun kuluttaa hiuksia ja on tietty myös kalliimpaa ja vaivanloista. Niin joo ja mähän värjään ja leikkaan hiukset itse. Valitsin lemppariksi tän Pokemon pattern piirustuksen. Se on söpö ja vaan toimii edelleenkin.

No ja siinä oli eka satsi näistä. 2016 eteenpäin rupee sitten syntymään omasta mielestä parempaa settiä kaikenkaikkiaan. 2016 taisi muuten olla se vuosi millon alotin tätä blogia pitämään. Pidin tän kuitenkin hyvin pitkään erillään just mun Tumbleri (nykyään Twitteri) sisällöstä, joka on nimenomaan vain ja ainoastaan fanarttia. Täällä itse blogissa kun käsittelen mun originaalia taidetta ja elämää mikä on huomattavasti henkilökohtaisempaa ja merkityksellisempää mulle itselle. Myöskin jos piirrän mitään alastomuutta mun omassa taiteessa kuvaan sillä kaikkea muuta kuin mitään eroottista. Esim jos piirrän naisen kehoa se on itselleni paljasta ja raakaa emotionaalista ja fyysistä tuskaa kuvaavaa taidetta. Siinä ollaan alastomana ihan eritavalla. Fanartissa jos on alastomuutta niin se on sitten ihan oikeaa fanserviceä. Kerran tämän jouduin yhdelle tutulle selittämään kun vähän kiusallisesti erotisoi mun jotain tuskasta vääntynyttä kehokuvaa... niin heitinpä senkin nyt tähän loppuun.
Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©