Vaikka otsikko onkin kalsean kuuloinen niin tämä ei ole mikään surullinen tai negatiivinen merkintä sinäänsä. Ehei, tässä on nyt kysymys sellasista lapsuuden muistoista jotka on olleet jänniä ja pelottavia, koska oon ollut lapsi. Ei siis mistään oikeesti pahoista henkilökohtaisista muistoista, vaan sellasista vähän jopa hassuista lapsuuden möröistä. Rupesin tässä yksi päivä nimittäin jostain syystä miettimään joitakin hämäriä/pelottavia muistikuvia mitä mulla on joistakin elokuvista ja sarjoista. Sellasia lapsena nähtyjä juttuja mitkä on sillon pelottanut mun pientä mieltä ja jääneet sit kummittelemaan. Jokainen meistä on varmasti vahingossa (tai tahallaan) nähnyt jotain lapsille vähän liian raakaa videota vilaukselta, tai vaikka jonkun kuvan, tai kuullut jonkun jutun. Itse ajattelin nyt kuitenkin erityisesti keskittyä televisiosta näkemiini juttuihin jotka eivät olleet ehkä parasta katseltavaa mulle lapsena.
Alotetaan nyt vaikka kaikista kevyimmistä mitkä mulle tuli mieleen. Sillon joskus ysärillä telkkarissa pyöri sen niminen oikeasti lapsille/nuorille suunnattu sarja kuin Are You Afraid of the Dark? Suomeksi nimi on vaan typerästi Pelottaako? Sarjaa on tullut 7 tuokkaria joista jokaisessa on 13 jaksoa. Suosittelen kaikille joita kökkö kauhu ja lapsellisuus kiinnostaa. Ysärifiilikset on myös vahvasti läsnä tämän kanssa. Jokainen jakso koostuu jostain jännästä tarinasta jonka metsään kokoontuneet nuoret (kutsuvat itseään coolisti Midnight Societyksi) kertovat toisilleen nuotion äärellä. Nämä tarinat ovat usein ihan lällyjä ja sellasi vähän hassunkurisiakin.
No tästä huolimatta mulle on jäänyt kahdesta eri jaksosta tarpeeksi selkeä muisto ja tietynlainen kuumotus.
Jaksojen nimet ovat: The Tale of the Dead Man's Float ja The Tale of the Unfinished Painting. Ensimmäiseksi mainitussa jaksossa koulun uima-altaassa elää tai kummittelee joku/jotain. Myöhemmin selviää, että koulu rakensi uima-altaan/hallin hautuumaan päälle ja siirsi kaikki muut ruumiit paitsi ilmeisesti yhden joka nyt vainoaa allasta käyttäviä koululaisia ja henkilökuntaa ja hukuttaa ihmisiä. Tarinassa esitellään myös poika joka pelkää uimista ja vettä sekä, tyttö joka yrittää auttaa poikaa pääsemään pelostaan yli. Mä vannon, että mun isojen vedessä elävien asioiden/kalojen/juttujen pelko tulee tästä! :D (Mulla siis ihan oikeasti on sellainen. No kidding.) Kun rupesin muistelemaan tätä juttua niin mulla oli heti selkeä mielikuva siitä miten uimahallin vedessä lilluu joku iso verinen, suolinen juttu joka on ihmisen muotoinen. Mitään muita yksityiskohtia mä en tästä jaksosta edes muistanut kunnes katsoin uudestaan, mutta toi muisto oli ja pysy. Enkä mä ihmettele yhtään. Kattokaa tota hirveetä lahoavaa ihmisleväotusta! :D
Siinä toisessa mua pelottaneessa jaksossa ei edes ole mitään kovin kummoista yhtä kohtaa lukuunottamatta. Tarina kertoo ilmeisesti vanhemmasta naisesta joka vangitsee nuoria taiteellisestilahjakkaita tyttöjä taulujen sisään kirottujen siveltimien avulla. Siveltimiä säilytetään mystisessä kaapissa jossa on myös hyllyllä tumma intiaani miehen pää. Pää ilmeisesti yrittää olla kutistettun pään näköinen, mutta musta se muistuttaa vaan hiilellä tuhrittua perus ihmisen päätä :D Siltikkin mulle jäi juurikin siitä komerossa ollestaa päästä joku pelko ja mä muistan kuvitelleeni, että sellanen samanlainen pää on mun lapsuudenkodin vessan kaapissa. Mun mielikuva siitä päästä oli ihan erilainen ja huomattavasti gorempi kuin mitä se sit oikeesti oli.
Mä en muista, että mulla ois mitään muuta vastaavaa kokemusta mistään sarjoista niin siirryn nyt elokuviin. Mä muistan kun olin jotain 6-12 ikänen ja telkkarista tuli Mars Attacks! ja mun isä katto sitä omassa huoneessaan. Isä ei hirveesti koskaan kieltänyt mua katsomasta mitään ja nytkin anto mun katsella sivusilmällä. Eihän kyseinen leffa ole edes kauhua vaan joku Tim Burtonin perus aivopieru :D Mä kuitenkin pelkäsin niitä aivo alieneja aika paljon sillon. En ole muuten vieläkään katsonut koko leffaa koskaan mikä harmittaa hirveesti. Muistin silti myös sellasen kohdan missä yhdeltä ukolta lähtee sormi irti ja sellasen missä kaksi irtopäätä makaa lattialla ja suutelee toisiaan. Tossa elokuvassa on aika paljonkin gorea joka helposti peittyy kuitenkin hörhö huumoriin. Ne marssilaiset muistuttaa mua jotenkin ällösti Minioneista myös tälleen jälkikäteen kun niitä katsoo ja kuuntelee. Lapsuudentrauma muuttuukin aikuisiäntraumaksi lol.
Mulla on myös toinen muisto missä mun isä katsoo elokuvaa jota mun ei ois pitänyt varmaan itse katsoa, mutta kun kiinnosti muka niin paljon. The Terminator. Ensimmäinen alkuperäinen. Tämäkin pitäisi katsoa uudestaan/kokonaan. Koko elokuvasarja pitäisi itseasiassa katsoa varsinkin kun nyt tuli se yksi uusi elokuva lisää. Anyways. Elokuvan loppussa on eeppinen taistelu ja jahtauskohtaus jossain tehtaassa. Sankaritarta jahtaava terminaattori on menettänyt ihmisen "kuorensa" ja jahtaa/ryömii tehtaan läpi päättäväisesti tappaakseen kohteensa. Nainen ryömii jonkun puristus koneen läpi ja pakenee juuri ja juuri terminaattorin otteesta ja litistää lopulta terminaattorin. Aivan hirveän jännittävä ja ahdistava kohtaus. T-800 "robotti" on aivan saatanan pelottava. Ne punaset pimeessä kiiluvat silmät ja noi ihmisen hampaat hrrr. Vähemmästäkin tulee lapsella kakka housuun.
No ja sitten vähän pitempi muisto elokuvasta joka jätti aika mieleenpainuvia hetkiä mun alitajuntaan. Oltiin menossa ala-asteen vitosella luokan kanssa luokkaretkelle sellaseen laskettelukeskukseen kuin Ukkohalla. Matka sinne meidän koululta kesti yli 7 tuntia. Me mentiin sinne bussilla. Mulla oli lapsena (ja on edelleen välillä) tosi rajua matkapahoinvointia. Muistan että mulle tuli huono olo hyvin nopeesti silläkin reissulla ja sitä kesti pitkään, mutta sitten me pysähdyttiin jollekkin huoltoasemalle matkala. Mä söin siellä ollessani sellasen jätskin jossa oli vaaleanpunaista ja mustaa kuorutetta. Kun päästiin takaisin tien päälle mä oksensin sen jäätelön ulos ja koska en ollut syönyt paljon mitään muuta koko päivänä se oksennus oli sellasta vaaleanpunaista salmiakin makusta limaa. Samalla joku neropatti oli antanut poikien katsoa bussissa sellasta elokuvaa kuin Starship Troopers mikä ei todellakaan soveltunut sen ikäisille lapsille matkakatsottavaksi. Pojat oli tietenkin valinneet sen leffan juurikin siinä esiintyvän raakuuden ja alastumeeden takia. Mulla on pysyvä mielikuva kohtauksesta missä iso aivoötökkä jonka naama näyttää pilluaukon ja persereiän sekotukselta tekee reiän jonkun sotilaan päähän ja imee sen aivot putken kautta pois. Mun vaaleanpunainen limaoksennus ja ne aivot kulkee nyt käsikädessä. Kiitos tästä.
Viimeseksi mä jätin ehkä kaikista hirveimmän. Varmaan mietitte miten tämä kokemus voisi mitenkään olla esim tota aikasempaa kamalampi, mutta kyllä se on! Olin ehkä noin 10v ja mulla oli tosi korkea kuume. Lapsena kun olin kuumeessa mulle usein tuli myös ihan oikeita houreita ja jopa visuaalisia ja audiollisia hallusinaatioita. Kuume unet oli kanssa tuttuja. Mulla oli just sellanen kuume sillon, mutta mun äidin piti silti mennä käymään kaupassa. Äiti pisti mut olkkarin sohvalle peittojen alle ja anto mun katsoa telkkarista piirettyjä samalla kun yritin levätä ja juoda mehua. Ilmeisesti katsoin kirjastosta lainattua kasettia. Harmi vaan, että äiti ei tiennyt, että kyseessä ei ollutkaan mikään lasten piirretty vaan Watership Down. Tarina kertoo villikaneista joilla on oman sotilasyhteisön lisäksi uskonto joka uskoo aurinko jumalaan. Kaneilla on myös muita omia mytologisia jumalahahmoja kuten The Black Rabbit of Inlé joka on käytännössä kanien versio kuolemasta. Koko elokuvan ajan näytetään erilaista raakuutta joka kohdistuu näihin söpöihin elukoihin. Leffa sisältää myös ihme psykoottisia hallusinaatio/visiointi kohtia kuolemasta. Elokuvassa on myös selkeää natsien vastaista propagandaa. Kuulostaa just sellaselta mitä 40 asteen kuumeessa olevan lapsen kannattaa katsoa...joo ei. Musta tuli ihan hysteerinen sen jälkeen kun katoin ton leffan ja mä rupesin pelkäämään kuolemaa. Mua häiritsi kaikista eniten sellanen kohta missä kanit tukehtu elävältä jossain käytävässä ja siinä loppupäässä kun yks kani kuolee ihan normaalisti vanhuuteen ja lähtee sen mustan kuolema kanin mukaan. Oli pikkasen liian vaikeita aiheita mulle käsitellä ja olin vielä valmiiksi sekavassa mielentilassa. Toivottavasti äiti ei koe pahaa omaatuntoa enää asiasta :D
Mä näin aika paljon vaivaa noiden kuvakollaasien kanssa kun kaikesta löyty niin saakelin huonosti kuvia. Piti ottaa screenshotteja kaikesta ja kelailla ees taas. En silti jaksa laittaa näihin nimeäni kun en niitä omista. Kaikki lähdemateriaali kuuluu kunnioiotettavasti oikeille omistajilleen.
