26.3.2017

Linnun luita ja kukkia


 Niin saapuu kuin itse elämä 
vasten yötä ajaen 
 vaan pääseekö perille

 Käy katuani pitkin, 
tervehtii hauturitkin
vaan pääseekö perille

 Tammiarkut oikealla,
vasemmalla kukat lumpeen
  kyllähän hauturi minut tuntee

Muistolauseet mennehistä,
puheet muinoin lämpimistä
kyllähän hauturi minut tuntee

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan

Jälleennäkemisen toivossa puolella
toisella 
jos on tilaa

  Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan

Otin nämä kuvat jo joskus kesälomalla kun olin vanhempien luona käymässä. Mulla on nimittäin pieni eläinten luu kokoelma kotona vitriinin kaapissa niiltä ajoilta kun niitä keräsin. Sieltä löytyy myös sulkia, ötököitä, kuivattuja kasveja, simpukoita ja kiviä. Mulla ei ole sellaisille paikkaa nykyisessä kämpässäni joten jätin ne vanhaan huoneeseeni kun muutin yli 8 vuotta sitten. En tahdo tuoda tänne yhtään enempää mun outouksia kun Ilari rukalla ei ole paljoa mitään omaa tavaraa ja on tämä senkin koti. Eli siellä ne odottaa mua edelleen. Mä sain ton linnun kallon mun ala-aste aikaiselta kaverilta joskus purkissa ja se on ollut mun aarre siitä asti. Se on tosi hento pikkulinnun kallo ja se murtuisi pienimmästäkin puristuksesta. Tuon linnun jalan löysin muumioituneena myös joskus lapsena ja sulatkin on siltä ajalta. Itseasiassa melkein kaikki noista aarteista on kerätty nimenomaan lapsena ja oon sitten vaan säilyttänyt niitä. Eläinten kallot on musta tosi kivoja ja luut muutenkin. Linnun luut on mun lemppareita. Ne on niin hentoja ja kauniita. Ehkä jonain päivänä kun mulla on taas oma huone voin asetella sinne kivoja luita näytille ja kuivuneita kukkia niiden kanssa <3

Kuvista itsestään sen verran, että ensimmäinen on ehkä musta paras ja sitten toi missä on vaan punaisia kukkia. Niissä on paras asetelma ja värit. Halusin myös kokeilla seepiaa ja mustavalkoista niin sellasetkin heitin mukaan. Mä tosiaan harrastan kaikenlaista valokuvaamista ja kuvankäsittelyä siinä lomassa. Oon myös opiskellut niitä kun kouluttauduin media-assistentiksi. Asetelma kuvaus ei oo ehkä niin iso juttu mulle, mutta sekin riippuu kuvattavista esineistä. Pienet yksityiskohdat kiinnostaa kuitenkin mua aina. Mulla ei ole vielä ollut paljoa valokuvaus aiheisia merkintöjä, mutta niitäkin tulee ja PALJON.

PS: lyriikat on mun lempi bändin Viikatteen biisistä Orret. Kuuntelin Viikatteen biisejä kun muokkasin näitä kuvia. Niiden musiikki nyt vaan sopii kaikkeen mikä liittyy kuolemaan? :D


2 kommenttia:

  1. Luut, kallot ja muut vastaavat aarteet on kauniita. Itsekin heräsin niiden keräilyyn.

    Eka kuva on ihana. ♥ Toka olis muuten mun lemppari, mutta katkeaa himpun verran liian läheltä nokkaa.

    Miehillä tuppaa aina olemaan vähemmän sisustusromua. :D Pitää olla varovainen ettei jyrää omalla sisustamisinnollaan vahingossakaan niiden yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki luonnosta löytyvät pikku aarteet on mulle tärkeitä! ^-^ Ne vaan tosiaan vie turhauttavasti tilaa, enkä oikeen tiedä missä niitä säilyttäisin. Muuten olisi kiva harrastus ja keräilyn kohde.

      Oon samaa mieltä, että toi tila nokan alla on vähän liian ahdas. Kuva on muuten niin kiva ja runsas niin valkkasin sen silti sitten mukaan.

      Totta :D Miehiä ei myöskään tuntus edes kiinnostavan se sisustus? Ei sillä, että meillä olisi tätä ihme ghetto asuntoa varaa ees sisustaa. Meillä on ollut jo vuosia vaan romua mikä on lähtenyt halvalla mukaan. Värit ja materiaalit ei sovi yhteen ja osa huonekaluista on rikki.

      Poista

Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©