Henkäys leijuttaa tuhatta kevyttä höytyvää.
Tuhatta pientä haurasta höytyvää.
Kaukana, kauempana korkealla pilvissä.
Poissa.
Jossain muualla poissa täältä.
Missä tahansa muaalla, muttei täällä.
Pian.
Ihan ilmakehän pinnalla.
Siellä missä avaruus alkaa.
Kaikkien tavoittamattomissa.
Jotain syksyllä tehtyjä vesiväri kokeiluja. Ajattelin, että olisi kiva pistää nämä tänne nyt... kaikki puhuu niistä ikävistä ajankohtaisista jutuista ja hätäilee. Mä haluaisin vaan sulkeutua ikuisiksi ajoiksi pois, tai lentää jonnekkin kauas. Mua ei kiinnosta ja mä en välitä... tai ehkä mä välitän vähän liikaakin ja siksi en pysty, en tiedä. Mun elämä murskautuu muutenkin jo taas kaiken alle. Tuntuu sille niin kuin mut väkisin pakotettaisiin osallistumaan asioihin, jotka on musta ihan irrallisia. Päästäkää mut menemään. Antakaa mun olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti