Mutta ei hukattuja. Osallistuin 2012-2013 työpajatoimintaan. En mainitse paikan nimeä, jottei se tupsahda hakutuloksissa tämän merkinnän kanssa esille. Tapasin tällöin muunmuassa parhaan ystäväni Jennin. Kyseisellä pajalla tehtiin paljon luovaa ja taiteellista juttua. Haluan nyt jakaa jotain asiaan liittyvää.
Ilmeisesti omaa ryhmääni edeltävä porukka oli tehnyt sellaisen toivomuspuu henkisen jutun, missä pajalaiset kirjottivat toiveitaan lapuille ja sitten ne ripustettiin heilumaan tuuleessa puunoksilla. Kyseessä voi toki olla myös muiden juttuun osallistuneiden toiveita. En ole varma oliko tämä osa jotain tapahtumaa. Näin nämä toivelappuset yksi päivä roskakorissa, minne eräs työpajan sihteeri oli ne runnonut. Hänellä oli tapana heittää roskiin asioita kyselemättä... En tiedä miksi, mutta ongin toivelaput roskista. En muista luinko niitä koskaan silloin kokonaan läpi.
Nyt noin 8 vuotta myöhemmin nämä toiveet päätyivät käsiini muuton yhteydessä. Olen menettänyt näiden vuosien aikana, terveyteni, avopuolisoni, lemmikkini, tätini, ystäviä ja jopa elämänhaluni. Haluan nyt jakaa nämä tuntemattomien ihmisten toiveet ja tavallaan toivoa ne uudestaan kaikkia ja en ketään varten.
Meistä moni voinee samaistua muunmuassa toiveisiin rakkaudesta, onnesta ja läheisyydestä. Itse myös toivoisin, että osaisin taikoa... Näiden kaikkien ulkona sateessa ja paisteessa haalistuneiden lappujen joukosta löytyi tasan yksi tyhjä lappu. En tiedä miten se on eksynyt mukaan, tai miksi se näyttäisi olevan myös ripustettu muiden mukana. Ainakin lapussa on samanlainen revennyt kiinnitysreikä kuin muissakin. Niinkuin siinä olisi ollut narunpätkä? Otin tämän merkkinä siitä, että minäkin voin nyt lisätä tämän hetken toiveeni muiden joukkoon...
Jospa tämäkin toive säilyisi jossain seuraavat 8 vuotta ja olisin hengissä lukeakseni sen uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti