Linnun luita ja kukkia

 Niin saapuu kuin itse elämä 

vasten yötä ajaen 

 vaan pääseekö perille

 Käy katuani pitkin, 

tervehtii hauturitkin
vaan pääseekö perille

 Tammiarkut oikealla,
vasemmalla kukat lumpeen
  kyllähän hauturi minut tuntee

Muistolauseet mennehistä,
puheet muinoin lämpimistä
kyllähän hauturi minut tuntee

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan

Jälleennäkemisen toivossa puolella
toisella 

jos on tilaa

  Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan

Otin nämä kuvat jo joskus kesälomalla kun olin vanhempien luona käymässä. Mulla on nimittäin pieni eläinten luu kokoelma kotona vitriinin kaapissa niiltä ajoilta kun niitä keräsin. Sieltä löytyy myös sulkia, ötököitä, kuivattuja kasveja, simpukoita ja kiviä. Mulla ei ole sellaisille paikkaa nykyisessä kämpässäni joten jätin ne vanhaan huoneeseeni kun muutin yli 8 vuotta sitten. En tahdo tuoda tänne yhtään enempää mun outouksia kun poikaystävä rukalla ei ole paljoa mitään omaa tavaraa ja on tämä senkin koti. Eli siellä ne odottaa mua edelleen. Mä sain ton linnun kallon mun ala-aste aikaiselta kaverilta joskus purkissa ja se on ollut mun aarre siitä asti. Se on tosi hento pikkulinnun kallo ja se murtuisi pienimmästäkin puristuksesta. Tuon linnun jalan löysin muumioituneena myös joskus lapsena ja sulatkin on siltä ajalta. Itseasiassa melkein kaikki noista aarteista on kerätty nimenomaan lapsena ja oon sitten vaan säilyttänyt niitä. Eläinten kallot on musta tosi kivoja ja luut muutenkin. Linnun luut on mun lemppareita. Ne on niin hentoja ja kauniita. Ehkä jonain päivänä kun mulla on taas oma huone voin asetella sinne kivoja luita näytille ja kuivuneita kukkia niiden kanssa <3

Kuvista itsestään sen verran, että ensimmäinen on ehkä musta paras ja sitten toi missä on vaan punaisia kukkia. Niissä on paras asetelma ja värit. Halusin myös kokeilla seepiaa ja mustavalkoista niin sellasetkin heitin mukaan. Mä tosiaan harrastan kaikenlaista valokuvaamista ja kuvankäsittelyä siinä lomassa. Oon myös opiskellut niitä kun kouluttauduin media-assistentiksi. Asetelma kuvaus ei oo ehkä niin iso juttu mulle, mutta sekin riippuu kuvattavista esineistä. Pienet yksityiskohdat kiinnostaa kuitenkin mua aina. Mulla ei ole vielä ollut paljoa valokuvaus aiheisia merkintöjä, mutta niitäkin tulee ja PALJON.

PS: lyriikat on mun lempi bändin Viikatteen biisistä Orret. Kuuntelin Viikatteen biisejä kun muokkasin näitä kuvia. Niiden musiikki nyt vaan sopii kaikkeen mikä liittyy kuolemaan? :D

Mihin menit isä

Tää tulee olemaan käytännössä taas tosi ikävä merkintä ja muutenkin tosi henkilökohtaista tavaraa, mutta mä näin viime yönä unta joka jäi mulla mieleen. Eli mä aion nyt kirjoittaa siitä unesta ja mun kuolleesta isästä joka oli siinä ja näyttää vanhoja piirustuksia mitä piirsin sillon kun mun isä kuoli syöpään. Mä olin sillon 15 vuotias, eli siitä on nyt kulunut 12 vuotta. Mä en aijo nyt kuitenkaan vuodattaa suruani tänne, tai tehdä tästä mitenkään super draagista. Mä haluan vaan kertoa vähän ja näyttää piirustuksia.

Mä olin eksynyt siinä unsessa jotenkin ja olin jossain vieraassa rakennuksessa monen vieraan ihmisen kanssa. Mä puhuin niiden kanssa siitä miten me päästäisiin karkaamaan pois sieltä rakennuksesta tai jotain. Pakattiin jotain ensiapu tarvikkeita ja vaatteita. Mä tähystin siinä unessa monesta eri ikkunasta ulos ja näin outoja maisemia saarista jotka oli jossain kaukana ja joilla kulki villin näköisiä eläimiä. Me oltiin sovittu sillä porukalla, että uitas lähimmälle saarelle, vaikka se oli niin kaukana. Sitten mä vilkaisin sellasesta leveestä ikkunasta ulos ja se piha minkä mä näin oli hyvin samanlainen kuin mun lapsuuden kotipiha. Se myös muuttu koko ajan enemmän sen näköiseksi. Mä rupesin sit lopulta itkemään kai siksi, että olin vahingossa löytänyt kotia, tai siksi, että mulla oli niin kova koti-ikävä siinä unessa kun olin eksynyt? Sitten kun mä katselin sitä maisemaa siinä niin mä huomasin, että siinä pihalla oli kaksi ihmistä. Niistä toinen oli mies ja kun mä katsoin sitä miestä tarkemmin mä huomasin, että se näytti mun isältä hämärästi. Heti kun mä tajusin tämän mä hyppäsin sen ikkunan laudalle, tai jollekkin korokkeelle siinä ikkunan edessä ja yritin päästä hyppäämään. Ne ihmiset jotka oli mun kanssa siinä samassa huoneessa yritti estellä mua ja mä pistin vastaan. Sitten mä heittäydyin sen ikkunan lasin läpi ja lähdin tippumaan alas sinne pihalle. Se rakennus oli korkea kerrostalo ja pudotus oli pitkä. Tuuli tarttu muhun ja lennätti mua kuin leijaa. Samalla kun yritin laskeutua turvallisesti maahan se mies lähestyi mua ja huusi mulle jotain tyyliin, että ole varovainen. Kun pääsin perille mies oli jo mua vastassa ja se ei ollutkaan mun isä. Se näytti vielä hetken isältä, mutta sitten mä huomasin, että se oli mulle joku ihan tuntematon ja mä petyin tosi pahasti. Sitten mä en muista enää mitään siitä unesta, tai muista mitä näin sen jälkeen.

Mä oon ennenkin nähnyt unta missä mun isä on tullut mun luo kun mä olen pulassa, tai eksynyt. Nyt vaan kävi niin, että se ei ollutkaan mun isä sit kuitenkaan. Mä oon myös nähnyt ennenkin unta missä mä oon nimenomaan lentänyt jostain korkealta mun isän luo kun oon hoksannut sen kaukaa. En voi kieltää, että tuntu pahalta herätä tollasesta unesta. Mä pidän unia tärkeinä ja muistan yleensä mun unet ja sen, että näen niitä joka yö. Musta tuntuu, että tää uni tulee käymään mun mielessä lähi viikkoina vielä monesti.

Ensimmäinen kuva jonka mä piirsin mun isästä kun se sairastui. Isä sairasti noin kaksi vuotta, mutta mä tajusin kaiken kunnolla vasta sitten kun isä ei enää tullut kotia sairaalasta.

Mä piirsin melkein pakonomaisesti kuvia isästä sen jälkeen kun se kuoli. Jokainen kouluvihko oli niitä täynnä ja mä kirjoitin myös runoja isälle melkeen joka päivä. Osa niistä on mennyt varmaan roskiin, tai sitten ne on kotona jossain kaapin pohjalla. Ne oli kaikki tälläsiä kahden sekunnin tuherruksia joihin en pystynyt ylitsevuotavien tunteiden takia pistämään mitään vaivaa tai aikaa. Silti mun oli pakko tehdä niitä koko ajan.

Tää on mun lemppari (tai inhokki miten sen nyt ottaa) näistä mitä mulla on itsellä tallessa. Jos mä nyt muistan tai tulkitsen tätä oikein niin mä jään tässä mun kuolleen isän ruhon varjoon ja kuolen itse puoliksi siitä ja mun sydän särkyy. Musta myös tuntuu, että me ollaan tässä osittain ainakin maan alla mätänemässä ja isästä kasvaa joku köynnös? Noi meidän iät tossa myös jotenkin koskettaa mua. Huh huh... mä muistan tosi hyvin miltä musta sillon tuntui.

 Pari vuotta sitten isänpäivänä tehty kuva isästä joka hymyilee hennosti. Mä muistan miten ikävältä musta tuntui joskus se etten saa piirrettyä isästä kunnon kuvaa ja että mun taidotkaan ei ees riitä sellaseen. Tää kuva näyttää musta ihan isältä ja mä olen siitä ylpeä ja siihen tyytyväinen. Vois pian yrittää uudestaan ja katsoa millanen nyt syntyis! ^-^

Ikävä ei koskaan laannu, se vain kasvaa. Unetkaan tuskin koskaan loppuu, mutta toisaalta sitä mä en toivokkaan. Mä en voi koskaan hyväksyä sitä miten jotkut lähtee tästä maailmasta ja toiset jää, enkä mä ymmärrä miten jotkut voi sanoa, että aika parantaa kaikki haavat. Jotkut asiat sentään muuttuu ja mä pystyn katsomaan näitä kuvia jopa hymyillen ja kertomaan niistä. Eikä mun tarvitse enää piirtää mätänevää isää, vaan mä voin piirtää iloisen hymyilevän isän! Toivottavasti tämä ei nyt ollut niille mun muutamalle seuraajalle, tai kavereille jotka tänne eksyy liikaa. Toisaalta mä en välitä. Tää oli mulle nyt tärkeetä ja mä halusin laittaa nämä kuvat tänne ton uudemman kanssa ja kertoa sen unen. Kommentit edelleen tervetulleita, vaikka onkin raskas aihe! :)

Pixeli aallonharjalla

Mua inspiroi aina kaikki omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni liittyvät aiheet ja suorastaan elän niistä. Ysäri ja 2000-luvun alku puoli pärisee nostalgiansa puolesta jo ihan vitusti, mutta joku siinä aikakaudessa on muutenkin niin viehättävää. Internetin yleistyminen ja muutenkin tietokoneajan alkuhuuma ja kaikki sen mukana tuleen härpäkkeet. Myös kyseisen aikakauden lelut ja lastenohjelmat tuntuvat jotenkin erikoisilta? Tietynlainen tason nousu kaikessa ja se muovin ja värien määrä. Asiaa kuitenkin sen enempää pohjustamatta: olen nyt siis vähitellen lämminnyt sellaiselle musiikkigenrelle kuin vaporwave ja siihen liittyvälle "kollaasitaiteelle". 

Pieni avaus asiaan jos ei ole tuttu, (jos kuitenkin on niin skippaa):

"Vaporwave is an electronic music subgenre that originated in the early 2010s and spread over the next half of the decade among various Internet communities. It is characterized by a nostalgic or surrealist fascination with entertainment, technology and advertising of the 1980s and 1990s... The visual style of vaporwave (as seen on album covers and music videos) is commonly referred to as "aesthetics". The style often involves classical sculpture, web design, surrealism, low-poly computer renderings, glitch art, VHS recordings, cassette tapes, Japanese art and cyberpunk tropes." - Terveisin Wikipedia

 
ASIAAN! Musta tän skenen jutuissa on käytetty liian vähän ysäri piirrettyjä, pelejä ja leluja (ottaen huomioon miten paljon koko juttu perustuu nostalgiaan), joten nämä omat editoinnit painottui sitten enemmän niihin. Mun lemppari aiheita näissä on selkeesti mm: Pokémon, Dragon Ball Z, Windows 95 ja tollaset 3D grid mallinnukset. Mua viehättää tässä koko jutussa myös värimaailma tosi paljon. Pastellivärit ja niiden yhdistelmät on aina tosi jees. Myös animehahmot tuntuis oleva joku juttu ja sehän sopii mulle varsin hyvin kun oon ihme nolo weeaboo roska :D

MissingNo. けつばん

Tää on mun toisiksi lempparein näistä kaikista ja musta ihan juliste matskua. Pokepallo auringonlasku <3

Tästä tuli vähän liian simppeli, mutta toisaalta Kame House on jo valmiiksi niin vaporwave, että kivat glitchi värit ja vääristymät riittää.

Tämä on mun ehdoton lemppari. Asetelma on vaan niin hyvä ja värit ja kaikki! :3

Hahaha tää saa mut aina nauramaan. Tossa lukee itseasiassa Furby ja noi pisteet on morsea ja siinä on tietty "SOS". Pixeliliekit korventaa myös kivasti :D

Tää oli mun ihan ensimmäinen. Vikailmoitukselle mököttävä prinssi Vegeta awww :D

 Mulla lukee näissä aina jotain asiaan liittyvää muuten. Tässä lukee mm Bulma ja Windows 95 wikipedia sivulta jotain kuvausta.

Tässä on viimeisin minkä tein ja omistin tämän itseasiassa Meerille. Jätin myös salaisen viestin tohon pleikkarin logon alle ;)

Mua on toki kiinnostanut tietynlainen glitch taide jo pitkään, mutta toisaalta kollasitaiteet taas ei. Lähinnä varmaan sen takia, että niiden tekemiseen käytetään usein aika niin vapasti muiden lähdemateriaaleja. Yritän aina itse välttää muiden kuvien ja kaikenlaisen taiteen käyttöä ja repostaamista viimeiseen asti. Usein myös haluan yrittää tehdä kaiken alusta asti ihan itse. Nyt multa on kuitenkin siis ruennut syntymään tällästä vaporwave "aesthetics paskaa" ja olen käytännössä heittänyt omat periaatteet näitä tehdessäni täysin roskiin. Olen ottanut kuvia vaan suoraan googlen kuvahausta näihin. En ole omasta mielestäni kuitenkaan käyttänyt kenenkään yksityisen taiteilian resursseja. JOS nyt käy silti ilmi, että näin on päässyt käymään olen valmis poistamaan kyseiset kuvat täältä ja muualta jossa olen niitä mahdollisesti julkaissut. Multa voi tulevaisuudessa olettaa lisää tähän aiheeseen liittyviä, tai sitä sivuavia juttuja. Mitkä on teille kaikista nostalgisimpia ysäri juttuja, tai muita juttuja? :3