Kätketyssä kammiossa - A4, akryylimaalit kanvasille, 2019
Lisää töitä arkistoista joille en tiedä mitä teen tulevaisuudessa. Runon kirjotin vanhalle ystävälle joka ei pidä enää yhteyttä, mutta on ollut yksi rakkaimmista ihmisistä mun elämässä. Aihepiiri johon monet voi samaistua tavalla, tai toisella ja jota käsittelen itse aina uudestaan taiteen kautta. Menetys sen monissa muodoissa usein painaa mua alas mun jokapäiväisessä elämässä. PTSD diagnoosin saaneena ymmärrän edes vähän paremmin mistä (tähän liittyen) mun käytös johtuu, mutta ei se tee siitä silti helppoa. Maalaaminen ja kirjottaminen auttaa prosessoinnissa.
Ystävän prosessi paluuseen kesti yli kymmenen vuotta ja kaikkeen löytyi syy. Mut silti mietin joka kerta kun joku hiljenee vuosiksi,että mä olen tehnyt jotain,tai olen jollain tavalla vääränlainen tai omituinen. Homma tuli ihan puskista koska lakkasin odottamasta.
VastaaPoistaSyytän itseäni kaikesta, mutta eritoten siitä jos joku läheinen lopettaa pitämästä yhteyttä. Oon munannu yhden mun elämäni tärkeimmistä ystävyyssuhteista ja se oli oikeasti suurimmalta osalta mun vika. Joudun kantamaan tätä aina. En usko, että pystyn itse koskaan lopettamaan täysin odottamista, vaikken jotenkin edes usko, että tätä kyseistä ystävää voisin edes takaisin saada.
PoistaTaaskin samaistun sun kirjotukseen tähän aihepiiriin liittyen.