22.11.2021

Vielä kerran

 Siitä pienestä piiristä ihmisiä, jotka tunnen jollain tavalla oon ainoa joka pitää aktiivisesti blogia. Oon myös ainoa joka kirjoittaa omasta elämästä, kokemuksista ja tunteista julkisesti. Ainoa joka käsittelee ja ilmaisee itseään tällä tavalla ja haluaa jakaa ja tulla myös kuulluksi.

Oon tehny näin noin vuodesta 2007 asti erinäisissä paikoissa. 2016 tein tämän blogin mihin mulla on ollut/on tarkoitus postata ensisijaisesti kuitenkin omaa taidetta ja visuaalisia projekteja. Mulla on kuitenkin paljon asiaa ja tunteita joita suodatan tätä kautta myös.

Oon halunnu pitää tälläsen itseilmasun julkisena monestakin syystä. Haluun, että kaverit, perhe ja tututkin, jotka on kiinnostuneita musta ja miten mulla rehellisesti menee, pääsee helposti lukemaan ja näkemään. Ettei niiden tarvii kirjautua minnekkään, tai luoda jotain profiilii ja nönnönnöö. Saavat sit rauhassa käydä jos siltä tuntuu (ilman, että munkaan tarvii ees tietää). Kommentointi toimii myös ilman mitään kummosta ja voi tuoda asiat puheeksi muuallakin.

Unohdan, en pysty, jaksa jne. aina jakaa kuulumisia erikseen jokaiselle kaverille. Joskus jostain syystä en ees kaikista tärkeimmille ja rakkaimmille. Otan ajatuksia ylös nettiin tän takia. Helppo sit palata aiheeseen muiden kaa ja yksinkin.

Toisekseen haluan ilmaista itseäni vapaasti. Oon huomannu vuosien varrella, että tämä auttaa mua itseäni. Saatan myöhemmin katua ja poistaa merkintöjä, mutta monet kipeetkin asiat oon jättäny ilmoille. Sivuhuomautus! Häpeän muunmuassa sitä miten +20 vuotias Saara keskitty aina valittamaan ja usein haukkumaan muita. Mun tapa kommunikoida oli hyvin hyökkäävä ja agressiivinen. Mun livejournal oli pelkkää ripulia jossa jäkätin milloin mistäkin, mikä tuntuu nykyään turhalle. Käyn edelleen surullisia ja rankkoja juttuja läpi ja ilmaisen mun pettymystä, tuskaa ja vihaa. En kuitenkaan hyökkää, tai viilaapilkkua vain vittuillakseni jne. Eli mun julkinen itseilmaisu on varmasti jättänyt jälkensä... en ole silti lopettamassa. Haluan jatkaa ja kasvaa yksilönä.

Viimeisenä tahdon mainita sen, että sekoitan usein kirjoittamista mun visuaalliseen taiteeseen. Yhdistän päiväkirjamerkintöjä, pohdintoja ja runoja johonkin itse tuotettuun kuvituskuvaan. Molemmat tukee toisiaan, avaa ja kertoo tarinaa.

Koska harrastan tällästä ilmaisua ja tuon esille mulle elämässä tapahtuneita asioita (sekä hyviä, että huonoja), oon kohdannut arvostelua. Mua on käsketty hiljentymään ja rajoittamaan mitä kerron julkisesti täällä. Mua on "kehoitettu" puhumaan joistakin asioista vain yksityisissä keskusteluissa. Mun on pitäny poistella ihmisten nimiä mun merkinnöistä jne. Mulla on edelleenkin niitä juttuja joista mulle on sanottu, että mun pitää olla kertomatta ikinä kenellekkään missään. Ei julkisesti, eikä yksityisesti. Mua on käsketty pitämään salaisuuksia ja valehtelemaan jos asia tulee ilmoille.

Ihmiset jotka on mulle näitä juttuja sanonu, ovat itse tehneet asioita joita ei musta saisi koskaan tehdä lähimmäisille. Ihmisille joista välittää ja joita rakastaa. Kukaan muu ei ole mua "pyytänyt" hiljenemään.

Mun mielestä tää kertoo mulle itselleni tarpeeksi ja antaa viimeisen lisäsyyn jatkaa.

Palasin tähän aiheeseen taas, koska olen käsitellyt sitä hajanaisesti jo pitempään, mutta en ole saanut koskaan tiivistettyä kaikkea itselle tyydyttävällä tavalla. Multa kysyttiin tässä taanoin "muitakin syitä kuin, se että haluun tehdä näin" ja nyt olen ne kirjottanut. Lähinnä omia motiiveja tutkiakseni. Mun mielipide tästä on nyt lopullisesti selkeytynyt, enkä mä pelkää enää kertoa sitä. Tiedän myös missä muodossa haluun asioita kertoa. Yksityiskohdat ja nimet jää kerrottavaksi yksityisesti, mutta en ikinä vaikene asioista mitä mulle on tapahtunu. En oo velvotettu pitää muiden salaisuuksia, jotta niistä ei tulis seuraamuksia. Saan ja voin käsitellä mun elämään vaikuttavia asioita miten itse haluan ja niin monesti ja pitkään kuin haluan ❤ Musta kaikilla on siihen oikeus!

Jos tämä asia tulee joskus taas pinnalle voin palata tähän merkintään ja muistuttaa itseäni, että musta tää on ok ja hyvä... ja ehkä tästä on taas jollekulle toisellekin jotain apua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©