Hyvää isänpäivää isä 💕 Kuvassa myös isän sisko
Oon tässä munmon kuoleman jälkeen käynyt läpi vanhoja tavaroita ja valokuvia. Se sai mut miettimään muunmuassa yksilön "toista kuolemaa", tai niinsanotusti lopullista kuolemaa. Eli sitä kun kuollutta henkilöä ei enää muista kukaan, tai hänestä ei enää puhuta. Kukaan tuskin tulee esim ajattelemaan mun isää hirveesti sen jälkeen kun itse kuolen. En ole nimittäin hankkimassa lapsia.
Mietin myös sitä hetkeä kun ei tule vastaan enää yhtään itselle uutta valokuvaa isästä. Niitä on rajallinen määrä. Joka kerta kun näen yhden oon tosi ilonen, mutta se on myös askel kohti viimestä kertaa. Sit myös se, että jos niitä tulee kerralla monta vastaan... tuntuu tietynlaiselta tuhlaukselta? Kaikkiea sitä miettiikin ja tuntee edelleen, vaikka isän kuolemasta on pieni ikuisuus. Yllä oleva kuva löytyi tosiaan mummon yöpöydältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti