Elämää ilman elämää

Täällä mä edelleen olen ja jotenkin hengitän. Yritän tehdä tähän jonkinlaisen yhteenvedon siitä millaseksi mun elämä on muuttunu sen jälkeen kun kerroin 2017 kesällä kovista alaselkä ja vatsakivuista. Mulla oli sillon räjähtäny kysta mun vademmassa munasarjassa ja mä vuodin sisäisestiverta mun vatsaonteloon. Sitä seurasi kuukausia kestävät kivut ja niiden selvittely. Magneetikuvauksia, ultria, suolen ja rakontähystys jne. Lopulta mut pistettiin tähystysleikkaukseen 2018 kesällä. Kohdun ulkoa limakalvolta löyty solumuutoksia ja sain endometrioosi diagnoosin.

Leikkauksen jälkeen heräämössä

Jos et tiedä mikä endometrioosi on tai mitä se tekee sivistä itseäsi vaikka googlen kautta ja levitä tietoisuutta, koska se on sairaus johon ei tällä hetkellä löydy parannusta ja hoitomuodotkin ovat kokeellisia. Ainoo mitä mun tarvii siitä nyt tähän sanoo on se, että se tekee mun elämästä jokapäiväistä kipuhelvettiä ja estää mua tekemästä mitään. Se aiheuttaa myös kroonista väsymystä ja huonovointisuutta.

Sisätautienpolilla tipassa

Diagnoosin jälkeen oon asioinut naistentautienpolilla, eri terveyskeskuksissa, kipupolilla, mielenterveyspalveluissa, psykoterapeuttilla, sisätautienpolilla... en ees muista missä kaikkialla. Sopivaa hormonaalista hoitoa ja kipulääkitystä on täysin mahdotonta löytää ja mun voimavarat on nyt lopussa. Se ainoa saatanan hoitomuoto mikä mua auttaa jotenkin on semmonen estrogeenin estäjä piikitys jonka käyn kerran kuussa ottaa sairaalalla. Siinä on ikäväkyllä sellanen vakava sivuvaikutuks, että se vähentää luutiheyttä. Mun endometrioosi erikoislääkäri (jonka kanssa asioin parin kk välein) sanoi, että jos jatkan sen käyttämistä niin mun luut hajoo ennen ku täytän 50. 

 

Ilta lääkkeet

Mä otan tällä hetkellä kymmentä eri pilleriä ja se piikitys itessään maksaa joka kerta perus polimaksun eli 40 euroa. Meillä menee apteekkiin ja lääkärikuluihin helposti satku kuussa. Oon onnekas siinä, että Ilari on saanut töitä ja jaksaa puskee mun kaa tän kaiken läpi... Oon tällä hetkellä ihan invalidisoitunut kivuista ja pää sekasin kipulääkkeistä jotka turruttaa vaan osan mun kivuista. Saan tapella jatkuvasti Kelan ja työkkärin kanssa siitä mihin tukiin oon oikeutettu, tai onko mulla ees mitään vitun paikkaa tässä elänässä ja niiden oravanpyörässä. Mulla on lukuisia lääkärinlausuntoja, diagnooseja ja todistuksia JA SILTIKKIN MUA EI OTETA TOSISSAAN. Oon sekä fyysisesti, että henkisesti ihan maahan hakattu.

Koska mikään ei riitä... ennen kuin sain edes diagnoosin ja tiesin mikä mussa on tällä kertaa vialla meidät potkittiin vittuun meidän asunnosta joka oli ollut meille koti 10 vuotta. Eikä me edes saatu tästä mitään ilmotusta postitse tai esim tekstarilla. Yks päivä joku ihan tuntematon tyyppi otti yhteyttä ja sanoi tulevansa käymään kun "teilläon se asunto esittely siellä". Siinä sitten paniikissa todettiin et vuokranantaja oli lähettänyt joulunpyhinä yhden sähköpostin Ilarille. Mulle ei edes ilmotettu mitään. Muutto ois ollut viikon sisään, mutta saatiin tulevalta asukkaalta armonaikaa ettiä uus koti ja pakata. 

Jennin kanssa pakataan. Eli Jenni pakkaa ja mä makaan patjalla pölyssä

Mä en olis enää täällä ilman mun ystäviä, perhettä ja Ilaria... Koko muutto oli mulle kipuhelvettiä ja sen vahtimista, etten pyörry naama eellä johonkin. Mä puskin ja puskin ja sen seurauksena vietin pari viikkoa lähes kokonaan sängyssä. Ei sillä, että se poikkeis mun arjesta hirveesti kun elän sängyn, sohvan ja vessan välillä. Mä en halua kenenkään sääliä tällä. Haluun vaan, että ihmiset mun elämässä tietää mun tilanteen, koska musta ne ansaitsee tietää ja mä haluun et ihmiset ymmärtää, että jotkut oikeesti elää tälleen kroonisen kivun kanssa. Kaikki aktiviteetit on iso ja melkeen ylitsepääsemätön haaste.

Ensiavussa taas

Mun tän hetkinen tilanne on se, että mä oon saanut kaksi virtsatietulehdusta peräkkäin noin kuukauden sisään. Viimesistä tulehduksista oli aikaa yli vuosi mikä on todella yllättävää. Toivon mukaan tästä ei nyt taas käynnisty vaikeaa tulehduskierrettä. Antibiootit tekee mulle niin pahaa... mulla on rehellisesti kaikki ihan päin vittua. Mun koko lantionalue on murskaavissa kivuissa, suoli ja maha ei toimi, kuseminen on yhtä helvettiä, pää on lääkesumussa, nään joka ikinen yö painajaisia johon herään jos en herää kipuun, käveleminen sattuu, istuminen on vaikeaa, oon väsynyt heti kun herään, pyörryttää, heikotuttaa... jalat ei vaan kanna enää. Mun sydän on vereslihalla kaikesta menetyksestä ja kuolemasta. Mä pelkään, että kuka mun läheisistä seuraavaksi kuolee yhtä-äkkiä. Mä näin viime yönä unta Untosta... se oli kuollu ja muille näkymätön mut mä näin sen ja pystyin silittää sitä.