Heräsin just... Yhtään ikävämpää unta en olisi voinut taas varmaan nähdä... asuin kotona ja jostain syystä Unto oli siellä ja halailin sitä ja annoin sille herkkuja. Sit lainasin äidin paitaa ja siitä piti riidellä. Sit lähdin mun isän autolla hakemaan Liisua töistä. Samojen yöunien aikana, mutta erillään näistä kävin jossain kappelissa missä joku pappi ahdisteli mua jumalajutuilla ja mut raiskattiin jossain opistolla jonka jälkeen yritin paeta sieltä yöbussilla ja eksyin jonnekkin. Mä kans petin ilmeisesti Ilaria? Joku monsteri oli myös meidän vessassa tai jossain vessassa tai joku mun kaveri lähetti siitä kuvan?
Eli tiivistettynä: riitelin mun elossa olevan vanhemman kanssa, ruokin mun kuollutta kissaa, ajoin mun kuolleen isän autolla hakemaan mun entistä parasta ystävää, joka ei enää puhu mulle, mun yksityisyyttä ei kunnioitettu, mun keho häpäistiin, mä menetin mulle tärkeimmän asian mun elämässä ja joku monsukin ahdisteli. Hei kiitti tästä ylemmätvoimat johon en usko.
En oo edelleenkään lähtenyt kotoa mihinkään ja kaverit käy yhä harvemmin mua kattomassa. En osaa pyytää ketään muuta kuin ehkä Annaa ja Jenniä... eikä mun kanssa voi ees tehdä mitään niin mitä järkee nähdä mua. Mun kysta kivut lähti pois viikoksi, mutta tuli takasin ja pahenee taas... mun seuraava lääkärinaika on vasta tän kuun lopulla ja psykologi ens kuun alussa. Mä yritän parhaani, mutta mikään ei auta tai palkitse mua. Mä tunnen olevani ihan yksin ja mä murskaudun. Mua pelottaa, että mä menetän Ilarinkin joka on mun ainoa hyvä mun arkisessa elämässä... mulla ei oo enää mitään päämääriä, eikä asioita mitä tekisin päivittäin. Kaikki on vaan samaa harmaata kipua. Ei oo mitään mitä tehdä tai minne mennä.
Niin angsti silmä vau niin tunteellinen hieno silmä yhyyy
Mä haluaisin laittaa sulle viestiä tästä
kaikesta siinä toivossa, että sä vielä joskus vastaisit mulle, mutta mä
tiiän että niin ei tuu koskaan käymään enää... sä olisit jo vastannut
mun hätään jos sä haluaisit...
