Luomisen tuska tuomisen luska

Ok. Heti tässä alussa mun pitää vetää syvään henkeä ja RAUHOTTUA!! :D Mun ei ollut tarkoitus missään vaiheessa tehdä tällästä merkintää, mutta nyt musta tuntuu, että mä vaan haluan. Tämä merkintä käsittelee lähinnä mun tyyliä luoda ja käydä läpi mun taidetta. Lähiaikoina mulle on tullut paljon vastaan sellasta kommenttia siitä miten luon ja käsittelen omia luomuksiani, että haluun nyt vähän avata asioita. Viimeisin keskustelu oli oman äidin kanssa (hei äiti! <3) ja siitä tämä nyt lopulta sitten kai lähti mun mielessä keriytymään auki.

Alotetaan siitä, että mä oon aina saanut aika paljon palautetta siitä miten arvostelen omia töitäni.  Mulle on sanottu toistuvasti, että haukun kaikkea mitä teen ja vähättelen sitä mitä saan aikaan. Joka kerta kun tällänen keskustelu käydään mä yritän selittää, että mulla ei todellakaan ole mitään itseinhoa, tai vihaa mun piirustuksia, maalauksia, tai mitään kädentöitä kohtaan. Musta itsestäni kaikki mitä mä teen on hienoa jo pelkästään siksi, että teen. Luon siis olen. Taiteen tekeminen on yksi niistä asioista mitkä antaa mulle merkityksen. Mä en vihaa itseäni, tai mun taidetta. Jostain syystä mua ei kuitenkaan hirveesti aina uskota, koska ennen tätä oon sanonut kovaan ääneen jotain tyyliin: "Tää on ihan paska mä vihaan tätä voi vittu mitä paskaa en tykkää tästä enää ja tää ei oo hyvä". Haha nyt mua rupes naurattamaan, koska toi kuulosti oikeesti ihan multa :D 

Okei oikeesti. Mä sanon tälläsiä asioita mun taiteesta, koska mä olen kriittinen ihminen, joka sanoo aina suoraan kaunistelematta ja usein myös miettimättä. Mä oon tällänen KAIKESSA. Sillä ei oo mitään tekemistä henkilökohtaisesti taiteen ja luomisen kanssa. Mä oon tällänen. Se ei välttämättä ole aina hyvä asia, mutta ei kyllä pahakaan. Nyt ei kuitenkaan ruveta syvemmin puhumaan mun persoonasta. 

Mä näen tässä asiassa muitakin juttuja vähän eri tavalla. Mulle sanotaan usein myös, että en saisi vertailla itseäni muihin... Mä katson muiden ihmisten taidetta kuitenkin ihan omasta halustani päivästä toiseen ja vaikka en suoraan itseäni vertaisikan keneenkään (mitä mä kuitenkin teen niinkuin kaikki muutkin) niin mä pystyn näkemään millon oon ns. huonompi kuin joku toinen. Tällä tarkoitan siis teknistä osaamista. Eikä siinä ole musta itsestäni mitään vikaa, tai pahaa! Mä haluan katsoa muiden teoksia ja saada niistä inspiraatiota ja virikkeitä. Toisten matkiminen ja korkeassa arvossa pitäminen kuuluu kehittymiseen ja edistymiseen. Yksin tuhertaminen ei loppujenlopuksi pitkälle vie. Mallia pitää ottaa ja esimerkkejä tutkiskella! Tämä on mulle tarpeellista. Sitäpaitsi jos jollakulla on parempi anatomian ymmärrys, tai värienkäyttö niin sitten on. Jos mun luoma maalaus ei tullut ulos sellasena kun se oli mun päässä, niin sitten ei (ja mä myös sanon sen). Kaikki mitä mä teen ei ole hyvää. Kaikki ei onnistu. Se on ok ja musta on myös ok haukkua omaa työtäni jos en tykkää siitä. En ymmärrä mikä tässä on muka niin väärin... Mä en voi koskaan myöskään olla ehkä se ihan paras, mutta mitäs sitten? Mä voin kuitenkin haluta olla paras ja mä voin olla aina parempi kuin aikaisemmin. Mä voin ja saan vaatia itseltäni paljon ja musta se on ehkä jopa ihan tarpeellista mun kehittymien kannalta. Tämä on osa mun kehittymistä ja tälleen mä sitä usein käsittelen. Antakaa mun olla tällänen ilman sen kummempaa analysointia kiitos!

PS: HYI HELVETTI MIKÄ TOTA VASEMMANPUOLIMMAISTA JOKERIA VAIVAA!!?? :DD

Ymmärrän myös olevani keskivertoa parempi esim piirtämään. Multa ei mene ohi mun kavereiden jatkuvat kehut ja ylistykset. Eikä nekään positiiviset palautteet joita olen saanut internetissä. Muistan kyllä kuinka mua on kehuttu luovaksi lapsesta asti. Mä en ole unohtanut mun ala-asteen, yläasteen, lukion ja amiskan kymppejä kuviksesta, tai mun monien kuvataiteenopettajien sanomisia. Mä olen suuriman osan ajasta ihmisten silmissä hyvä piirtämään ja luomaan. Kukaan ei ole koskaan sanonut mulle, että mä oon paska tässä. Ei kukaan. Osaan arvostaa kaikkea tätä ja tahdon kiittää aina kun voin. Kiitos! SILTI haluan ilmaista vapaasti, jos joku mitä oon tehnyt ei kelpaa mulle itselleni. Kun näen, että joku ei ollut tarpeeksi hyvä ja, että pystyisin parempaan ilmaisen sen. Se tulee joko sanojen, eleiden, ilmeiden, tai vaikka mökötyksen muodossa. Deal with it. 

Itse sanon omasta mielestäni myös usein positiivisiä asioita mun töistä. Kun joku onnistuu, tai miellyttää mä sanon sen ääneen jo ihan itseäni ilahduttaakseni. On ikävää, että ne kommentit sit kuitenkin usein hukkuu ihmisillä siihen kun kiukuttelen jostain mikä ei ollut tarpeeksi hyvää itselleni. Tiedän kuitenkin miksi näin käy. Jäähän se nyt helposti mieleen päälimmäisenä kun joku kiroaa omia töitään, kuin se, että joku rauhallisesti hymähtää, että tulipas tästä kiva. Ei yllätä. Tähän loppuun heitän joitakin mun töitä, joista itse TYKKÄÄN. Nämä on musta kivoja ja onnistuneita. Näistä suurin osa on tehty ihan eri vuosina, niissä on eri aiheet, ne on toteutettu erilailla ja niihin on laitettu myös ihan eri verran vaivannäköä. Silti nämä kaikki on mulle mieluisia ja oon niistä jopa ylpeä.

  

Loppusanoiksi vielä: Kiitos kaikille jotka on koskaan antaneet mulle minkäänlaista palautetta asiasta. Kiitos, että ootte tulleet sanomaan mulle mitä mieltä olette. Kiitos, että olette kannustaneet. Kiitos, että olette katsoneet.