2.5.2018

đź’”

Äiti soitti viime viikolla kertoakseen, että mun kummitäti Päivi oli yllättäen kuollut. Mä en tiedä miten mun ois tarkoitus sulattaa taas uus kuolema ja vaan jatkaa eteenpäin. Täti oli mun lähiperheestä nuorin ja tervein. Kaikilla muilla on ties mitä kipuja, vaivoja ja muistikin menee jne. Ei ollut mitään syytä miksi just Päivin piti kuolla nyt. Kuolinsyytä ei vielä tiedetä ja ruuminavaus suoritetaan pian. Epäiltiin kuitenkin veritulppaa keuhkoissa. Mä puhuin Päivin kanssa ihan vasta viime viikolla puhelimessa ja me viestiteltiin sen jälkeen. Mä vielä sanoin puhelun lopussa, että koita jaksaa ja pärjätä... Päivin äiti, eli mun mummo joutui juuri ennen tätä sairaalaan. Mä en ymmärrä elämää, enkä kuolemaa, enkä mitään. Tää kaikki on väärin. Mä olin viime vuosina lähentynyt tädin kanssa enemmän ja olin siitä iloinen. Mä luulin saavani viettää just Päivin kanssa vielä enemmän aikaa... että sitten kun mun muut vanhemmat tädit ja äiti ois jo menny, niin Päivi ois vielä täällä. Mä en ymmärrä. Mun isän puoleinen lähisuku on saanut pelkkää kuolemaa osakseen. Ensin kuoli mun pappa syöpään ja siitä kahden vuoden päästä lähti isä saman vitun syövän takia ja nyt lähti isän sisko Päivi. En ymmärrä miten kaikista näistä ihmisistä just mummo on täällä vielä... se on menettänyt kaiken. Kaikki lapset on menehtyneet ennen sitä ja puolisokin. Ei ollut mitään syytä tälle hirveelle onnettomuudelle. Miks tällästä tapahtuu. Miks mun pitää kärsiä kaikesta tästä ja aina kun mä luulen, että asiat ei vois olla enää pahemmin niin eiköhän jotain... mä oon oikeesti yrittänyt taistella ja jaksaa. Mä oon yrittänyt niin hirveesti. Kukaan ei voi korjata mua, tai mitään. Mä en voi pelastaa itteeni, tai mun läheisiä. Mä en voi parantua. Mä en jaksa. Mä en vaan jaksa.

 2011 mun valmistujaisjuhlissa

Mä en ymmärrä miten Päivi voi olla poissa. Mä just maalasin sille lahjaksi ison taulun jossa on valkoisia kukkia, koska valkoinen oli tädin lempiväri. Mä annoin sen ihan just nyt joululahjaksi/synttärilahjaksi. Päivi sanoi, että se oli upea ja kaunis. Onneksi mä kerkesin tehdä ja antaa sen. Mä en ymmärrä.

Maalaus prosessista kuvaa ennen joulua

 Hentoa sadetta. Akryylivärit kanvaasilla. 2017.

Jos sä Päivi oot siellä jossain niin mä toivon, että sä löysit isän ja papan luo. Mä toivon, että sä voit matkustaa vapaana ja jättää kaiken raskaan taakse ja löytää jotain suurempaa. Mä oon niin pahoillani, että me ei saatu mahdollisuutta viettää enää aikaa yhdessä, tai puhua monista asioista. Mä olisin kovasti halunnut puhua sulle vielä vaikka mistä. Sä olit mulle aina kiltti ja autoit mua kaikessa missä pystyit. Sä et ole ikinä sanonut mulle mitään ilkeetä, etkä arvostellut mua mistään. Sä olit hyvä kummitäti mulle ja hyvä ystävä niin monelle. Kiitos. Kiitos kun lohdutit mua silloin kun isä kuoli, vaikka säkin olit menettänyt juuri veljen. Mä muistan kun sä tulit etsimään mua kun lähdin muistotilaisuudesta keskenkaiken pois. Sä löysit mut isän haudalta katsomassa kun se täytettiin mullalla. Mä en enää muista mitä sä sanoit mulle sillon, mutta mä muistan, että sä tulit etsimään mua.

PS:kirjotin tämän päivää sen jälkeen kun sain kuulla uutiset (24.4), mutta meni hetki ennen kuin pystyin etsimään tähän kuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Ă„lä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©