Muistathan

Kaikesta tästä tuskasta ja surusta huolimatta mä haluan, että mun läheiset tietää, että mä rakastan niitä ihan älyttömästi. Mä haluan, että lopussa päälimmäiseksi jää onnellisuus ja rakkaus. Ei suru ja epätoivo. Mä haluan, että mua ajatellaan ja muistetaan hauskana, luovana ja hyvänä ystävänä. Vaikka mä oon purkanut mun kipua ja pahaa oloa piirtämällä ja kirjottamalla mä oon tehnyt parhaani kestää, jaksaa ja toivoa parempaa. Mä haluan että se muistetaan. Sillä epätoivon raastavimmallakin hetkellä mä oon vaan halunnut olla onnellinen ja vapaa. Jos mä saisin päättää mä olisin ikuisesti yhdessä kaikkien mun ystävien, perheen ja kaikkien läheisten kanssa. Mä pitäisin teitä hyvin ja meillä olisi aina hauskaa yhdessä.

Despite all this pain and sadness I want my loved ones to know that I truly love and care for them. I want that in the end the things that we are left with are love and happiness. Not despair and sadness. I want people to think about and remember me as a good, creative and fun friend. Even though I have been unraveling this pain and misery trough art and writing I have done my best to manage, endure and hope for the better. I want that to be remembered. That even at the most excruciatingly desperate times I have just wanted to be happy and free. If I had the power to decide I would just spend an eternity with my friends, family and loved ones. I would keep you well and we would have fun together.