8.10.2017

Pahanilmanlintu

Heräsin just... Yhtään ikävämpää unta en olisi voinut taas varmaan nähdä... asuin kotona ja jostain syystä Unto oli siellä ja halailin sitä ja annoin sille herkkuja. Sit lainasin äidin paitaa ja siitä piti riidellä. Sit lähdin mun isän autolla hakemaan Liisua töistä. Samojen yöunien aikana, mutta erillään näistä kävin jossain kappelissa missä joku pappi ahdisteli mua jumalajutuilla ja mut raiskattiin jossain opistolla jonka jälkeen yritin paeta sieltä yöbussilla ja eksyin jonnekkin. Mä kans petin ilmeisesti Ilaria? Joku monsteri oli myös meidän vessassa tai jossain vessassa tai joku mun kaveri lähetti siitä kuvan?

Eli tiivistettynä: riitelin mun elossa olevan vanhemman kanssa, ruokin mun kuollutta kissaa, ajoin mun kuolleen isän autolla hakemaan mun entistä parasta ystävää, joka ei enää puhu mulle, mun yksityisyyttä ei kunnioitettu, mun keho häpäistiin, mä menetin mulle tärkeimmän asian mun elämässä ja joku monsukin ahdisteli. Hei kiitti tästä ylemmätvoimat johon en usko.

En oo edelleenkään lähtenyt kotoa mihinkään ja kaverit käy yhä harvemmin mua kattomassa. En osaa pyytää ketään muuta kuin ehkä Annaa ja Jenniä... eikä mun kanssa voi ees tehdä mitään niin mitä järkee nähdä mua. Mun kysta kivut lähti pois viikoksi, mutta tuli takasin ja pahenee taas... mun seuraava lääkärinaika on vasta tän kuun lopulla ja psykologi ens kuun alussa. Mä yritän parhaani, mutta mikään ei auta tai palkitse mua. Mä tunnen olevani ihan yksin ja mä murskaudun. Mua pelottaa, että mä menetän Ilarinkin joka on mun ainoa hyvä mun arkisessa elämässä... mulla ei oo enää mitään päämääriä, eikä asioita mitä tekisin päivittäin. Kaikki on vaan samaa harmaata kipua. Ei oo mitään mitä tehdä tai minne mennä.

Niin angsti silmä vau niin tunteellinen hieno silmä yhyyy

Mä haluaisin laittaa sulle viestiä tästä kaikesta siinä toivossa, että sä vielä joskus vastaisit mulle, mutta mä tiiän että niin ei tuu koskaan käymään enää... sä olisit jo vastannut mun hätään jos sä haluaisit...

4 kommenttia:

  1. Musta tuntuu nyt pahalta, että ees kirjotin tän tänne... kai mulle tuli parempi mieli kun sain vaan kertoo, mutta mä vaan oksennan kaiken tänne taas... mä en haluu semmosta blogia enää... mutta en mä haluu tätä poistaakkaan enää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä poista. Joskus on mielenkiintoista palata omiin vanhoihin teksteihin oli ne sitten kuinka inhottavia, huonoja tai muuten vaan masentavia postauksia. Itse en poista mitään juttuja/kuvia/tekstejä juuri sen takia, että jos joskus haluan palata asiaan.

      Btw toi gif on ihan superahdistava :O

      Poista
    2. En mäkään yleensä mitään poistele... se ei vaan oo mun tyyliä. Hmmm mutta mä en kai vaan haluu kaataa mun paskaa enää kenenkään päälle tai sit kuitenkaan kertoa? En mä enää tiedä. Kumpa voiskin sit joskus tulevaisuudessa kattoo näitä kevyin mielin... vaikee nähdä sitä.

      Kumpi gif? Siinä toisessa on muuten mun makkarin ikkuna mitä tuijottelen sängystä aina tylsistymiseen asti. Toinen on obviously mun oma silmä.

      Poista
    3. En edes huomannut, että tuo silmä oli gif kun toi toinen vei huomion! Musta sun näitäkin postauksia on "kiva" (paremman sanan puutteessa) lukea. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan, mut musta on mukava että jaat näitä negatiivisiakin juttuja. Joku samanlaisessa tilanteessa oleva saattaa löytää nää tekstit ja saada vertaistukea niiden kautta. Itse taas jotenkin tykkään kuulla sun kuulumisia ylipäätään kun seuraan niin harvaa blogia, joissa mielenkiintoista sisältöä. Ehkä sait jotain käryä siitä mitä ajan takaa... :^D

      Poista

Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©